Nokelassa Varikkotiellä sijaitsevan kerrostalon kellarivarastosta löytyi maanantaina melkoinen läjä sota-aikaista materiaalia. Puolustusvoimien raivauspartio, jossa olivat mukana yliluutnantti Seppo Sarlin ja vääpeli Kai Mehtomaa, veivät materiaalin hävitettäväksi sotilasalueelle tiistaina iltapäivällä.
Raivauksesta ei aiheutunut varsinaista vaaratilannetta eikä taloa ollut tarvetta evakuoida tai aluetta eristää. Muutamia ohikulkijoita pyydettiin odottamaan kauempana kunnes vaarallisin vaihe operaatiosta oli ohi.
Seppo Sarlin totesi heti löydön nähtyään, ettei kyseessä ollut sota-ajan jälkeinen asekätkentätapaus, vaan tavara oli pääosin saksalaisten jäämistöä, jota joku sotaromun kerääjä on joskus paikalle varastoinut. Tavara näytti päälle päin siltä, ettei siihen ollut kajottu aikoihin.
Löytö sisälsi parisataa munakäsikranaatin kuorta, muutaman varsikäsikranaatin kuoren varsineen sekä joitakin hyppymiinan sytyttimiä. Itse miinoja tai muita räjähdysaineita ei löytynyt. Lisäksi seassa oli muun muassa konekiväärin metallisia panosvöitä, aseiden piippuja, kaasunaamarikotelo, metallikypärä sekä kivääriaseiden hylsyjä.
Vastaavia löytöjä tehdään pelkästään Oulussa vuosittain 10-20. Sarlin arvelee, että vanhaa sotamateriaalia löytyy myös jatkossa runsain määrin. Tänä vuonna raivaushommiin on Oulussa lähdetty jo 14 kertaa.
Talo, josta sotaromua löytyi, on parhaillaan remontoitavana. Löydön teki remonttia tutkimassa ollut henkilö, joka ilmoitti siitä poliisille.
Epäilyttävään tavaraan
ei pidä koskea
Sarlin ja Mehtomaa olivat sonnustautuneet raivauksen vuoksi täyteen suojavarustukseen. Mehtomaan mukaan lähtökohta on aina se, että kyseessä on vaarallinen tehtävä.
Vaarallisin osa löydetystä tavarasta poistetaan paikalta ensin. Sen jälkeen kohde tarkastetaan ja vaaraton tavara viedään hävitettäväksi. Nokelassa Sarlin ja Mehtomaa lastasivat osan kranaatinkuorista ja sytyttimet kaksivaippaiseen teräslieriöön, jossa on turvallista kuljettaa räjähtävää materiaalia.
Sota-aikaista materiaalia on yhä runsaasti sekä ihmisten kodeissa että maastossa erityisesti Lapissa.
Sarlin toivoo, että ihmiset ilmoittaisivat havaitsemastaan vanhasta sotamateriaalista. Vaikka sellaista olisi pitänyt kotona vaikkapa sotamuistona, siitä ei joudu edesvastuuseen.
"Emme suutu myöskään vaikka hälytys olisi aiheeton", Sarlin korostaa.
Vanhat ammukset
voivat räjähtää
Vaarallisimpia sota-ajan löytöjä ovat kranaatinheittimien ja tykistön ammukset sekä lentopommit, jotka ovat jääneet räjähtämättä. Monissa niistä ovat paikoillaan kaikki räjähdyksen vaatimat ainekset, jotka eivät ole vuosien varrella heikentyneet teholtaan.
"Ammus voi räjähtää pienestä liikahduksesta", Mehtomaa muistuttaa.
Sodan loppuvaiheessa saksalaiset käyttivät kranaattien aloiteräjähdysaineena happoa. Happo on voinut ajan kuluessa reagoida ammuksen metallin kanssa. Se tulee läpi metallikuoresta ja on erityisen herkkä toimimaan. Jo yhden kiteen poikkimeno voi aiheuttaa räjähdyksen, Mehtomaa painottaa.
Sodan jälkeen kyseisenkaltaisia ammuksia räjähteli itsekseen maastossa.
Raivauspartionkin kannalta on ongelmallista, ettei se voi etukäteen tietää missä kunnossa räjähde on käsittelyä aloitettaessa.