Vilma ja Laura Kukkonen eivät pikkupakkasia säikähdä. Kukkosten kotona Oulun Nokelassa suunnitellaan tosissaan hiihtolenkille lähtöä, vaikka ulkona lämpömittarin elohopea lähentelee uhkaavasti -30 astetta.
"Ihan hyvä keli hiihtää. Pakkasella on itse asiassa ihan mukava hiihtää", Vilma, 13, sanoo ja kaksi vuotta nuorempi pikkusisko nyökyttelee hyväksyvästi vieressä.
Pakkanen on Oulun Hiihtoseuran nuorille hiihtäjille asenne- ja vaatetuskysymys. Pakkasen sekaan lyhyelle ja rauhalliselle lenkille voi ampaista, kun mieli on reipas ja päällä vähän tavallista enemmän kampetta.
"Hikipuku, kaksi kerrosta windstoppereita, fleece, takki, liivi...", Vilma luettelee.
"Niin ja suun suojaksi hengityksen lämmitin. Se on kapistus, joka muuttaa kylmän ilman lämpimäksi hengittää."
Eihän paukkupakkasilla hiihtäminen ihan samanlaista ole kuin leudommalla kelillä. Tuhti kerros vaatteita tekee hiihtämisestä jäykempää, eivätkä suksetkaan isän laadukkaasta voitelusta huolimatta luista niin hyvin kuin lämpimämmällä lumella.
"Vähän tekniikka kärsii - ja laskuissa vinkkaa tuntuu kasvoissa", Vilma sanoo.
Kukkosen sisarukset ovat talven pakkasissa kuin kotonaan. Ovat tottuneet, kun ovat hiihtäneet ihan taaperoista saakka.
"Niin se vain menee, että kylmään karaistuu", tyttöjen valmentaja-huoltaja-isä Heikki Kukkonen sanoo.
Harjoittelua viime viikkojen paukkupakkaset ovat onnistuneet sotkemaan vain vähän. Kilpailuohjelmaa kelit sen sijaan ovat jonkin verran karsineet, ja seuraavaksi ovat liipaisimella viikonlopun kansalliset kisat Kempeleen Köykkyrissä.
"Voi olla, että lauantain sprintit jäävät hiihtämättä. Sunnuntaina pitäisi päästä ladulle", netistä sääennusteita tutkinut isä-Kukkonen sanoo.
Kovin iso menetys kisan väliin jääminen ei tytöille olisi. Talven tärkeimmät kisat hiihdetään vasta olympialaisten aikaan helmikuun lopulla Helsingin Paloheinässä. Valtakunnallinen Hopeasompafinaali on Vilmalle revanssin paikka: viime vuonna kisaan valmistautuminen meni vähän mönkään sairastelujen vuoksi.
"Se oli talven surkein kisa", Vilma sanoo kisasta, jossa hiihti vuotta itseään vanhempien joukossa kuudenneksi.
Tänä talvena Hopeasompa-kisoista kuudes sija ei enää riitä. Vilman silmissä kiiltelevät mitalisijat. Tavoite on harvinaisen realistinen, sillä saldo parin viime vuoden kisoista on kerrassaan mykistävä: 46 hiihdetystä kisasta on taskussa 44 voittoa.
"Ja muun muassa Mona-Lisa Malvalehdon päänahka", isä hoksauttaa väliin.
Köykkyrin kansalliset ja helmikuiset Hopeasompa-kisat ovat myös pikkusisko Lauran ohjelmassa. Eivätkä hiihtävät Kukkoset Vilmaan ja Lauraan lopu. Eskari-ikäinen Helmi on jo aikamoinen hiihtäjänalku, ja pitkin olohuonetta kiitävällä parivuotiaalla Onnilla on virtaa vähintään yhden hiihtomaajoukkueen verran.
"Sukset jalkaan, niin saa purettua vähän energiaansa", Heikki Kukkonen hymyilee.
