Ainakin miljoonan suomalaisen arvioidaan kärsivän meluhaitoista asuinalueellaan. Valtaosa heistä joutuu kuuntelemaan tie- ja katuliikenteen ääniä.
Rakennusneuvos Mauri Heikkonen ympäristöministeriöstä arvioi, että valtakunnallisesti melutilanne on yhä jonkin verran heikentynyt. Toisaalta ajoneuvot ovat kehittyneet aiempaa hiljaisemmiksi, ja meluesteitä on rakennettu.
"Liikenteen lisääntyminen on ilmeisesti kuitenkin ollut sen verran voimakasta, että kokonaisuudessaan tilanne on ehkä jonkin verran pahenemaan päin.
- Ongelmallisempia paikkoja ovat vanhat keskusta-alueet ja sitten isompien teiden varret. Siellä on paljon asutusta aika lähellä tietä", Heikkonen kuvailee.
Yksittäisten rakennusten suojaaminen ääniltä saattaisi vaatia valtavan pitkän meluesteen. Vanhoille taajama-alueille taas meluesteitä ei aina voida rakentaa kaupunkikuvallisista syistä, joskin ikkunoiden äänieritystä on ehkä mahdollista parantaa.
Huomioon kaavoituksessa
Uusia asuinalueita suunnitellessa melukysymykset selvitetään nykyisin jo kaavoitusvaiheessa. Valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukaan uutta asutusta ei saisi lainkaan sijoittaa melualueille, ellei riittävästä meluntorjunnasta huolehdita.
Esimerkiksi tonttipulasta kärsivässä Helsingissä on otettu asumiskäyttöön liikenneväylien läheisyydessä sijaitsevia alueita. Niille on rakennettu meluaitoja tai kaava on suunniteltu siten, että rakennukset muodostavat meluesteen. Heikkosen mielestä uusilla alueilla tilanne on enimmäkseen vähintään kohtuullinen.
"Sinne muodostuu suojaisia piha-alueita. Sitten rakennusten äänieristävyyteen on kiinnitetty huomiota niin, että melutaso sisällä ei nouse ohjearvoja suuremmaksi", Heikkonen kertoo.
"Suurin ongelma on nämä vanhat kaavat, joissa meluntorjuntaan ei ole kiinnitetty huomiota. Siellä pihallakin melu nousee aika isoksi."
Erilaisia meluesteitä
Meluesteen tyypin ratkaisee sijoituspaikka, käytettävissä oleva tila sekä maisemat. Nykyään esteet maisemoidaan entistä paremmin. Suunnitteluun on panostettu, ja esteisiin on alettu käyttää erilaisia materiaaleja. Meluaitoja on tehty esimerkiksi lasista, jolloin niistä voi nähdä lävitse.
"Meluesteitä on kehitetty ikään kuin ympäristöön sopiviksi. Nehän ovat muuten aika massiivisia", Heikkonen sanoo.
Yleisten teiden meluntorjunnasta vastaa useimmiten Tiehallinto ja kaduista kunnat. Maksaja riippuu myös siitä, kuka meluongelman on aiheuttanut.
"Jos uutta asutusta tuodaan yleisen tien varteen, niin silloin pääsääntöisesti kunta on vastuussa", Heikkonen täsmentää. Edullisimmaksi tulee muun rakentamisen yhteydessä tehtävä meluvalli, johon voidaan käyttää ylijäämämassoja. Vaihtoehtona olisi kuskata ylimääräinen maa-aines muualle.
Melu aiheuttaa stressiä
Melun tiedetään ainakin haittaavan unta sekä vaikeuttavan puheen ymmärtämistä ja oppimista. Todella kovat äänet heikentävät kuuloa, ja jatkuvan metelin on havaittu aiheuttavan stressiä.
"Varsinaisten terveysvaikutusten lisäksi elinympäristön laatu ja viihtyisyys heikkenevät", Heikkonen jatkaa.
Väylien lähelle rakennettaessa pelkkä meluntorjunta ei silti takaa terveellistä ympäristöä. Liikenteen nostattama pöly ja pakokaasupäästöt leijuvat aika helposti meluaitojen ylitse.
Heikkonen korostaa, että meluntorjunnassa pyritään ensisijaisesti vähentämään melun määrää. Lisäksi vaikutetaan melun etenemiseen ja suojataan kohdetta.
"Varsinaisen melun lisäksi on ruvettu kiinnittämään huomiota siihen, että pitäisi olla myöskin selkeästi muuta ympäristöä hiljaisempia alueita, joissa voitaisiin kuunnella luonnon ääniä ja nauttia luonnon hiljaisuudesta. Sillä on virkistäytymisen kannalta erityisen tärkeä osa."