”Lupaan parhaan kykyni mukaan käyttäytyä aina ja kaikissa tilanteissa poliisin arvolle sopivalla tavalla. Kunnioitan jokaisen ihmisarvoa ja oikeuksia”.
Näin juhlavasti uudet poliisit vannovat eettisessä valassaan, joka otettiin käyttöön 2000-luvun alussa.
Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin todellisuus voi kuitenkin olla toisenlainen. Kuten pelkästään tänä vuonna oikeuskäsittelyyn edenneet rikosepäilyt kertovat, poliisit saattavat virka-ajalla sortua käyttämään liian kovia otteita, urkkia salassa pidettäviä tietoja tai töppäillä vapaa-ajallaan karkeasti kuin ketkä tahansa siviilit.
Ongelma on, ettei edes poliisihallituksella ole kokonaiskuvaa poliisin tekemiksi epäilyistä rikoksista.
Valtakunnansyyttäjänvirastoon tulee vuosittain noin 700 ilmoitusta poliisien tekemisistä, mutta vain murto-osa niistä päätyy käräjäsaliin – ja tulee sitä kautta julki. Loput hautautuvat järjestelmään joko suoraan ei syytä epäillä -perusteella tai esitutkinnan jälkeen syyttämättäjättämispäätöksinä.
Osa poliisirikoksista ei välttämättä tule koskaan julki, koska silminnäkijöitä ei aina ole. Poliisit eivät myöskään kovin helposti käräytä kollegoitaan.