Elfriede Jelinekin saama kirjallisuuden Nobel on kohisuttanut Itävaltaa. Julkisuuden kammoinen kirjailija on päästänyt esteettiseen kotiinsa vain television ja radion haastattelijat silloin, kun Ruotsin suurlähettiläs kävi onnittelemassa.
Saa nähdä, kuinka kauan hän jaksaa pitää pintansa, sillä haastattelupyyntöjä arvostetun palkinnon jälkeen on valtavasti, ja niihin kieltäytyminen vaatii voimia varsinkin yhteistyökykyiseltä ja lupauksensa pitävältä ihmiseltä.
Itävallan televison poikkeusohjelmaan Kulturspecialiin hän ei tullut, mutta siihen oli saatu Jelinekin tuntevia henkilöitä kuten Kansanteatterin exjohtaja Emmy Werner, säveltäjä Olga Neuwirth, näyttelijä Philipp Hochmair ja germanisti Wendelin Schmidt Dengler. Ohjelmassa, jossa oli myös otteita Jelinekin näytelmistä, haastateltiin myös tuoreeltaan Claus Peymannia Berliinissä. Hän kehui, että Jelinek on moralisti, joka hyökkää mädältä haisevaa poliittista valtaa ja naisen alistamista vastaan ja on nykyajassa antiikin Kassandra, joka herättää kuolleetkin.
Aukeamamitalla
Kaikki lehdet ovat esitelleet Jelinekiä monilla aukeamilla, paitsi maan päälehti Kronen Zeitung. Sille Nobel tuli ongelmaksi, koska se oli mollannut Jelinekiä vuosikausia ja ollut vapauspuolueen kanssa hänen suhteensa samoilla linjoilla.
Vapauspuolue levitti ympäriinsä 1995 suuria plakaatteja, joissa luki: Scholten, Jelinek, Peymann, Häupl - vai taide ja kulttuuri.
Elfriede Jelinek on joutunut ennenkuulumattoman mobbauksen kohteeksi, ja vain kollegat Peter Turrini ja Peter Handke ovat nousseet häntä huonoina aikoina puolustamaan.
Nyt Kronen Zeitung laittoi Jelinekin nobelista vain pienen uutisen ilman kuvaa etusivun alareunaan ja kulttuurissakin oli vain parilla palstalla otsakkeen alla "Rohkea ratkaisu". Vapauspuolueen Helene Pablic-Pable sanoi kunnianosoituksen yhteydessä, että on muistettava, että Elfriede Jelinek on vuosia nautinnolla liannut omaa pesää, josta Emma Werner tuohtui televisiossa, että eiköhän se ole vapauspuolue, joka sitä on tehnyt.
Kirjat lopussa
Nyt Wienin kirjakaupoista Jelinekin kirjat lähes loppuneet.
Kääntäjille Jelinek tulee olemaan vaikea tapaus, sillä hän sanoo olevansa etupäässä muusikko. Hänhän on opiskellut sävellystä, urkujen ja pianon soittoa. Jos jotain yritetään kääntää, niin se olisi kai ensiksi Jelinekin avainteos Die Kinder der Toten (1995).
Gerhard Moserin radiohaastattelussa Jelinek totesi vast'ikään, että kirjoittaessa hän ajattelee rytmiä, sointia ja muita musikaalisia elementtejä, ja jos on tarpeen, hän vaihtaa kirjainten järjestystä. Hän on avantgardisti.
Oppi-isäkseen hän nimeää esimerkiksi Ödön von Horvarthin. Toiset näkevät sukulaisuutta Johann Nestroyhin ja Karl Krausiin ja tietenkin Thomas Bernhardtiin.
Gerhard Moser tiukkasi radiohaastattelussa Jelinekiltä, kumpi hän on, ihmisarka vai teatteriskandaaleiden rakentaja. Jelinek sanoi, että hän tarvitsee etäisyyttä ja yksityisyyttä. Hän vihjasi, että se näkyy myös hänen ulkoisesta olemuksestaan. Jelinekillä on varma tyylitaju ja hän käyttää mieluiten japanilaisten muotisuunnittelijoiden vaatteita. Pukeutuminen on teatteria. Peittoamisen hän sanoi oppineensa sieltä.