Tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinto annettiin naiselle, jonka nimeä Suomessa tuskin moni oli etukäteen kuullut. Oslossa toimiva palkintokomitea osoitti yllättävällä valinnallaan kuitenkin olevansa tehtäviensä tasalla. Shirin Ebadi yrittää rakentaa Iraniin demokratiaa sisältäpäin. Naisten ja lasten asemasta huolehtivan naisjuristin työ tiukasti valvotussa islamilaisessa pappisvaltiossa on kaikkea muuta kuin helppoa.
Tällainen toiminta on kuitenkin ainoa tapa saada kestävää muutosta aikaan. Iranin kaltaiseen yhteiskuntaan ei voida tuoda demokratiaa ulkoapäin pakottamalla. Shirin Ebadin työtä voidaan ehkä verrata Neuvostoliiton tai muiden suljettujen yhteiskuntien toisinajattelijoihin, jotka eivät menettäneet uskoaan muutoksen mahdollisuuteen. Rauhanpalkinto antaa tälle Iranissa tehtävälle työlle aivan uudenlaista kansainvälistä huomiota ja sen myötä kaivattua tuulensuojaa. Poliittisesti aktiivisella juristilla on suuri vaara päätyä itsekin vankilaan.
Esimerkiksi Burman oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi on todennäköisesti juuri vuoden 1991 Nobel-palkintonsa ansiosta selvinnyt "pelkillä" kotiaresteilla maassa, jossa oppositiotoiminta on kirjaimellisesti hengenvaarallista.
Shirin Ebadin työskentelyä ei ole täysin estetty, mutta Nobel-palkinto on samalla selvä näpäytys Iranin nykyjohdolle. Se tuntuu keskittyvän epäilyttäviin ydinvoimaloihinsa enemmän kuin edistämään ihmisoikeuksia. Palkinnonsaaja on myöntänyt joutuvansa elämään jatkuvassa pelossa. Nyt hänen työnsä ja Iranin ihmisoikeustilanne yleensä saavat selvästi entistä enemmän kansainvälistä huomiota.
Nobel-komitealla oli arvatenkin mielessään myös yleinen maailmantilanne, kun palkinto myönnettiin yhteiskunnallisesti aktiiviselle muslimille sen sijaan, että valinta olisi osunut esimerkiksi paaviin. Viime vuonna presidentti Jimmy Carter palkittiin elämäntyöstä, ja samalla haluttiin selvästi protestoida Yhdysvaltain nykyjohdon poliittista linjaa vastaan. Nytkin on kysymys poliittisesta kannanotosta, mutta tällä kertaa komitea halusi tukea parhaillaan vaikeissa oloissa tapahtuvaa työtä ihmisoikeuksien puolesta.
Ebadi on aiemminkin huomattu maailmalla. Norjassa hän on saanut huomattavan ihmisoikeuspalkinnon, ja Ruotsissa hän on puhunut murhatun ulkoministerin Anna Lindhin kanssa. Nimen tuntemattomuus Suomessa voi kertoa siitäkin, että täällä kansalaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden tuntosarvet eivät tämänkaltaisissa asioissa toimi niin kuin pitäisi.
paakirjoitus@kaleva.fi