Saksan tunnetuin kirjailija Günter Grass on lauantaina julkistetussa haastattelussaan tunnustanut olleensa Adolf Hitlerin erikoisjoukkojen, Waffen-SS:n jäsen. Grassin mukaan asia on painanut häntä yli kuuden vuosikymmenen ajan. "Totuuden täytyi tulla vihdoinkin ulos."
Tunnustus sisältyy Grassin syyskuussa ilmestyviin nuoruuden muistelmiin Sipulia kuoriessa. Teoksessaan Grass kertoo lapsuudestaan Danzigissa, sodan aikaisesta toiminnastaan, sotavankeudestaan sekä kirjailijauransa alusta sodan raunioittamassa Saksassa.
Elämänsä varhaisvaiheita Grass on aikaisemmin käsitellyt avainromaanissaan Peltirumpu (1959), jota pidetään merkittävänä osana sodan jälkeisen Saksan julkista tilintekoa eli "menneisyyden hallintaa", kuten saksalaiset sanovat.
Saksalaisten sotasyyllisyyttä käsittelevän nykykeskustelun kannalta merkittävintä on kuitenkin Grassin nuoruuden muistelmien Waffen-SS:ää käsittelevä osuus. Tähän mennessä Grassin omaelämäkerrallisissa teoksissa ja hänestä julkaistuissa elämäkerroissa hänen on mainittu toimineen sodan aikana ilmatorjuntatykistön aputehtävissä, joihin sodan viime vaiheissa värvättiin suurin joukoin kouluikäisiä nuoria. Tykistöpalvelua pidettiin isänmaallisena kunniatekona.
Frankfurter Allgemeine Zeitungille myöntämässään laajassa haastattelussa Grass kertoo nyt totuuden nuoruusvuosistaan.
"Halusin pois ahtaista perheoloista", Grass sanoo syyksi siihen, että ilmoittautui 17-vuotiaana vapaaehtoiseksi sukellusvenejoukkoihin, joihin tuolloin ei kuitenkaan enää otettu ketään. Sen sijaan hänet kutsuttiin Waffen-SS:n joukkoihin, joita Grass sanoo monien muiden tavoin pitäneensä "eliittiyksikkönä".
Grass komennettiin Dresdeniin, kaupunkiin, jonka liittoutuneiden pommittajalaivueet tuhosivat maan tasalle helmikuussa 1945. Grass palveli SS-panssarijoukoissa, mutta ei osallistunut varsinaisiin sotatoimiin. Kuten muillakin hänellä oli SS-univormu pääkallomerkkeineen. Haastattelussaan Grass muistuttaa siitä, miten valtava vetovoima natsien lasten- ja nuorisojärjestöillä, erityisesti Hitlerjugendilla oli tuon ajan kouluikäisiin. Natsien tunnus, jonka mukaan "nuorison täytyy johtaa nuorisoa", innosti Grassin ikätovereita liittymään suurin joukoin Hitlerin riveihin.
Grass pitää itseään tyypillisenä ikäpolvensa edustajana, jota satojen tuhansien muiden mukana kiehtoi natsien "porvarillisuuden vastainen" asenne. Hitlerjugendissa vallitsi "nykyajan" henki ja reipas toverillisuus. Sodan loppuun saakka Grass uskoi olleensa oikealla asialla, puolustamassa isänmaataan. Koska Grass ei osallistunut varsinaisiin sotatoimiin, hän sanoo olleensa täysin tietämätön SS-joukkojen julmuuksista. Vielä sodan jälkeenkään Grass ei voinut uskoa väitteisiin keskitysleireistä ja juutalaisiin kohdistuneesta kansanmurhasta.
Vasta 1946, Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntien aikana, Grass alkoi esittää kriittisiä kysymyksiä, joiden myötä asiat alkoivat paljastua. "Se oli minulle shokki." "Vasta kun natsien nuorisojohtaja Baldur von Schirach antoi lausuntonsa syytettynä Nürnbergin oikeudenkäynnissä, aloin uskoa, että sotarikokset olivat todella tapahtuneet."
On selvää, että Grassin tekemät tunnustukset käynnistävät uuden vaiheen Saksan sotasyyllisyyttä koskevassa keskustelussa. Kuten Grass haastattelussaan sarkastisesti huomauttaa, "nykypäivään saakka meillä on ollut niin paljon vastarintataistelijoita, että täytyy ihmetellä, miten Hitler ylipäätään saattoi päästä valtaan". Kysymyksen painavuuden takaa se, että nobelkirjailija Grass kuuluu nyky-Saksan keskeisiin moraalisiin auktoriteetteihin.