Valokuvaaja Raili Suorsa, 83, tarkastelee ylioppilaskuvaa ammattilaisen ottein.
"Ilme on hyvä, ihan hänen omansa. Mutta miksi lakki on niin hassusti takaraivolla? Ja lyyra aivan epätarkka."
Nuori Martti Ahtisaari katselee kuvassa eteenpäin, jo huomattavan päättäväisin ilmein.
Kuvan ottanut Raili Suorsa jatkaa kriittistä teknistä analyysiaan. "Tämä on otettu isolle negatiiville ja näkyvät kallistukset menneen vähän pieleen. Otan minä nykyään parempia kuvia. Mutta komea poika hän on ollut, niin kuin ne ovat kaikki tuossa iässä."
Valokuvaaja istuu silmin nähden ylpeänä pienen kuvaamonsa keinutuolissa. Hän on ollut Koiviston kuvaamon yrittäjä melkein 60 vuotta.
"Olen vanhapiika, ollut naimisissa tämän firman kanssa. Tässä sitä nyt istuskellaan Ahtisaaren kuva sylissä."
Martti Ahtisaari tuli aikanaan hänen liikkeeseensä asiakkaaksi, koska oli Suorsan serkun Paavo Heikkisen hyvä ystävä. "Melkein kaikki muutkin Paten luokkalaiset kävivät meillä."
Suorsa sanoo, että Ahtisaaresta saattoi jo nuorena aavistaa tietynlaista suuruutta. Mies oli jo ulkoiselta olemukseltaan näyttävä, pitkä ja hoikka. "Kuin luotu koripallon pelaajaksi." Rali Suorsa harrasti itsekin tuohon aikaan koripalloa.
"Martti Ahtisaari oli kaikkiaan aina hyvin miellyttävän oloinen ihminen."
Päivänselvää on, että mielikuva miellyttävyydestä ei ainakaan heikentynyt, kun Suorsa sai henkilökohtaiset onnittelut presidentiltä 80-vuotispäivänään muutama vuosi sitten.
Serkut pitivät Railille yllätysjuhlat ja Ahtisaari sattui juuri soittamaan Paavo Heikkiselle, koska heillä oli yhteisiä luokkakokousneuvotteluja. Kun Ahtisaari oli kuullut, että meneillään ovat Railin syntymäpäivät, hän pyysi saada onnitella päivänsankaria henkilökohtaisesti.
"Minä en ollut siihen mennessä koskaan edes puhunut kännykkään", Raili Suorsa nauraa: "Martti Ahtisaari onnitteli lämpimästi ja rohkaisi, että ´hyvinhän se sujuu´, kun kerroin olevani ensimmäistä kertaa kännykän päässä."
Nobelin rauhanpalkinnon julkistamisen jälkeen eräs asiakas hihkaisi, nähtyään Ahtisaaren kuvan, että se täytyy laittaa ikkunaan.
Raili Suorsa ei enää epäröinyt: "Presidentiksi päästyään hänen kuvansa oli liikkeen sisätiloissa esillä, mutta nyt paikka on näyteikkunassa."
Suorsalla oli negatiivilla pari erilaistakin versiota ylioppilas Martti Ahtisaaresta, mutta hän pelkää kadottaneensa koko negatiivin.
"Yhden kuvan ehdin lähettää hänelle jo vuosia sitten."
Ahtisaaren nousujohteisen uran vaiheita Raili Suorsa on seurannut aina innokkaasti. "Jo Namibian vuodet olivat hyvin kiinnostavia ja merkittäviä. Aina näki, että etteenpäin se mies mennee."
Luonnollisesti Ahtisaaren Nobel-palkinto sai pienessä kuvaamossa sen ainoan työntekijän ilon nousemaan kattoon. "Hieno, ansaittu palkinto. Hän on niin ihmisystävällinen, vaikuttava ja silti vaatimaton", Suorsa luettelee.
"Heti minun piti soittaa Patelle ja muistella hänen kanssaan yhdessä Ahtisaaren kouluvuosia. Tosin minä tunsin Ahtisaaren vain etäältä, Paavon kautta."
Kerran Raili Suorsa näki Martti Ahtisaaren Englannin-reissullaan, mutta ei voinut mennä ottamaan miestä hihasta kiinni, koska tämä oli ´miesmuurin´ ympäröimä. Raili Suorsa olisi halunnut kertoa terveisiä Oulusta.
"Näin lehden välityksellä haluan nyt toivottaa mitä parhaita onnea Martti Ahtisaarelle. Uskallan sanoa, että koko Oulu on hänestä ylpeä!"