Loppukesästä 1991 ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok.) sekä ulkoministeriön virkamiehet Veli Sundbäck ja Antti Satuli veivät presidentti Mauno Koivistolle viestin. Euroopan unionin komission puheenjohtaja Jacques Delors oli kertonut, että Itävalta ja Ruotsi hakevat EU-jäsenyyttä. Jos Suomi aikoo samaan junaan, päätös pitäisi tehdä.
Salolainen kertoo pohtineensa, että haluaako Koivisto ottaa vielä lisäaikaa. Koivisto ei vastannut Brysselistä saapuneelle kolmikolle ensin mitään, mutta pienen tauon jälkeen hän vastasi.
- No nyt se sitten on tullut sanottua, Koivisto vastasi Salolaisen mukaan.
Salolainen ja virkamiehet tulkitsivat vastauksen myönteiseksi ja aloittivat jäsenyysneuvotteluiden valmistelun.
Salolaisen mukaan Koiviston reitti länteen oli johdonmukainen, mutta samalla hänen tapansa oli varovainen. Salolainen johti myös Suomen Eta-neuvotteluita.
- Koivisto korosti, että ministerit eivät saa puhua Euroopan unioniin hakemisesta, koska se olisi vaarantanut Eta-neuvottelut, Salolainen sanoo.
Sopimus Euroopan talousalueesta (Eta) allekirjoitettiin vuonna 1992. Salolaisen mukaan Koivisto halusi varmistaa vähintään Eta-jäsenyyden, joka olisi pitänyt myös siinä tilanteessa, ettei Suomesta olisi tullut EU-jäsentä. Salolaisen mukaan Koivisto käytti samaa strategiaa jo aiemmin ja sulki ministereiden suut, kun Suomi haki Euroopan neuvoston jäsenyyttä.
Salolainen toimi ulkomaankauppaministerinä Harri Holkerin ja Esko Ahon hallituksissa vuosina 1987-1995. Salolaisen mukaan Koiviston suurimmat ansiot presidenttinä liittyivät Suomen lännettämisen lisäksi normaalin parlamentarismin palauttamiseen.
Kiinan matkasta vaikea päätös
Salolaisen negatiivinen muisto Koivistosta liittyy vuoteen 1989. Salolaisen oli määrä matkustaa Kiinaan avaamaan metsäteollisuuden näyttely ja seminaari, joita Suomi oli pitkään valmistellut. Tiananmenin aukion verilöylyn jälkeen länsimaiden johtajat välttivät Kiinaa, joten Salolaisesta olisi tullut ensimmäinen Kiinassa vieraillut länsimäinen ministeri verilöylyn jälkeen.
Salolainen sanoo halunneensa alistaa päätöksen matkasta ulkoasiainvaliokunnalle ja Koivistolle. Koivisto soitti Yhdysvaltojen presidentti George Bushille. Salolaisen mukaan Bush oli vakuuttanut, että Yhdysvallat ei näkyvästi kritisoi matkaa. Bushin viesti oli, että jonkun pitää aloittaa suhteiden liennyttäminen.
- Takaisin tullessani sain yksin kantaa haukut. Yhtäkään puolustajaa ei ollut, vaikka päätös oli tehty yhdessä. Siitä on vähän kitkerä maku jäänyt suuhun, Salolainen sanoo.
Paremmat muistot Salolaiselle on jäänyt yhteisestä puutarhaharrastuksesta. Koivisto kasvatti kasvejaan Inkoon Tähtelässä, mutta toi taimia myös Salolaiselle tuliaiseksi Lohjan Teutariin.
- Silloin joimme kahveja Maunon ja Tellervon kanssa, he olivat erittäin kiinnostuneita puutarhanhoidosta. Manu oli myös erittäin kova remonttimies, Salolainen sanoo.