Ni­va­la­puun pank­ki­pe­tos­ju­tun kä­sit­te­ly alkoi

Oulun kihlakunnan syyttäjäviraston talousrikossyyttäjä Ilkka Kalliokulju vaati tiistaina alkaneilla käräjillä Nivalapuun toimitusjohtajalle rangaistusta vuosina 1997-2000 tehdyistä viidestä törkeästä petoksesta, kirjanpitorikoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja väärennöksestä.

Oulun kihlakunnan syyttäjäviraston talousrikossyyttäjä Ilkka Kalliokulju vaati tiistaina alkaneilla käräjillä Nivalapuun toimitusjohtajalle rangaistusta vuosina 1997-2000 tehdyistä viidestä törkeästä petoksesta, kirjanpitorikoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja väärennöksestä. Lisäksi syyttäjä vaati yrityksen toimistohenkilölle rangaistusta avunannosta törkeään petokseen tai vaihtoehtoisesti törkeästä petoksesta, jonka osalta hän vaati pääsyytetylle rangaistusta yllytyksestä.

Syyttäjän mukaan toimitusjohtaja harhautti Suomen rikoshistorian yhdessä suurimmista pankkipetosjutuissa väärennetyillä kirjanpitotiedoilla useita kertoja Nivalan Osuuspankin entistä toimitusjohtajaa, Finnveraa sekä liikekumppaneitaan.



Kokonaisvahinko
2,5 miljoonaa euroa


Nivalapuun oma pääoma oli syyttäjän syöty kokonaan jo vuonna 1997 ja konkurssikypsä se oli viimeistään vuoden 1999 lopulla. Seuraavan vuoden yritys kituutteli syksyyn saakka vain toimitusjohtajan törkeän petollisen menettelyn onnistumisen takia.

Konkurssin venyttäminen tuotti lopputuloksen, jossa Nivalan Osuuspankki kärsi 1,765 miljoonan euron tappion.

Kun mukaan lasketaan liikekumppaneiden, Finnveran, Nivalapuun konkurssipesän, Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen sekä yrityksen tilintarkastajan tappiot, nousee kokonaisvahinko täsmentyneiden vaatimusten mukaan noin 2,5 miljoonaan euroon.

Kaikki asianomistajat yhtyivät syyttäjän rangaistusvaatimuksiin ja vaativat kärsimiään vahinkoja korvattaviksi.

Nivalapuun toimitusjohtaja myönsi osan syytteistä oikeaksi. Toimistotyöntekijä kiisti syytteen kokonaisuudessaan. Hänen asianajaja Matti Tolonen painotti, että työntekijä toimi vain toimitusjohtajan käskyläisenä. T

oimitusjohtajan asianajaja Ville Jurvansuu korosti, että tämän motiivina ei missään vaiheessa ollut henkilökohtaisen taloudellisen aseman parantaminen rikoksen avulla.

"Motiivi on liittynyt vain yrityksen pystyssä pitämiseen. Sen mielekkyyttä ja juridista oikeellisuutta toki voi arvostella, mutta se ei ollut keskeinen motiivi. Toimitusjohtaja pyrki henkilökohtaisen talouden kustannuksellakin hoitamaan muun muassa työtekijöiden palkkasaatavia ja yhteiskunnan velvoitteet loppuun saakka."

Toimitusjohtaja hankki myös uutta koneistoa, mutta ei alan taantuman takia onnistunut saamaan lähinnä Englantiin myydyille huonekalualan tuotteille tarpeeksi kannattavia kauppoja. Hän ajautui kierteeseen, jossa korjasi virhettä virheellä.

Nivalan Osuuspankin entistä toimitusjohtajaa epäiltiin asiassa luottamusaseman väärinkäytöstä, mutta syyttäjän mielestä näyttöä rikoksesta ei löytynyt.

Nivalapuun toimitusjohtaja ja hänen vaimonsa ovat saaneet syyttämättäjättämispäätöksen vuonna 1999 tehdystä omaisuuden siirrosta, jossa toimitusjohtaja myi osuutensa omakotitalosta vaimolleen. Poliisi epäili toimitusjohtajaa törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja vaimoa avunannosta rikokseen.

Syyttämättäjättämispäätöksen ei näyttöä -perusteella on saanut myös kaksi Nivalapuun hallituksen jäsentä epäillystä kirjapitorikoksesta ja yhtiön tilintarkastaja epäillystä avunannosta kirjanpitorikokseen.

Nivalapuun käräjät jatkuvat koko loppuviikon. Käräjäoikeus kuulee keskiviikkona keskusrikospoliisin tutkijoita, jotka vastasivat kirjanpitoaineiston selvittämisestä. Torstaina on vuorossa todistajien kuuleminen ja perjantaina loppulausunnot.

Ilmoita asiavirheestä