Nivalan kirkon vasta valmistuneiden urkujen ympärille on koottu ensimmäinen urkuviikko, joka alkaa maanantaina maaliskuun 22. päivänä ja jatkuu seuraavaan sunnuntaihin saakka.
Urkurakentamo Virtanen Oy:n rakentama 43-äänikertainen soitin vihittiin käyttöön viime marraskuussa.
Nivalan kanttorit ovat erittäin tyytyväisiä uuteen instrumenttiin. Se on täyttänyt odotukset ja tarjoaa urkureille entistä monipuolisemmat mahdollisuudet musiikin tekemiseen.
Urut ovat vuonna 1802 valmistuneen kirkon kolmannet. Niiden odotetaan palvelevan pitempään kuin edelliset sähköpneumaattiset urut, joita soitettiin runsaan puolen vuosisadan ajan. Rakentaja uskaltaa ennustaa vähintään 200 vuoden ikää.
Yksi urkuviikon päätarkoituksista onkin esitellä uusia urkuja ja niiden ominaisuuksia kaupunkilaisille.
"Kaikki ihmiset eivät välttämättä ole koskaan edes käyneet urkuparvella, joten meillä on maanantaina ja tiistaina avoimet ovet kello 10-14 ja 16-20. Halukkaat saavat silloin tutustua urkuihin ja me kanttorit olemme esittelemässä," sanoo Nivalan vs. kanttori Anu Rautio, joka kuuluu tapahtuman esiintyjiin ja taustavoimiin.
Nivalaan harjoittelemaan
Virolaissyntyinen Rautio toimii tällä hetkellä kirkon vakituisen kanttorin, Marianna Ahmaojan, sijaisena.
Rautio myös johtaa Nivalassa gospelkuoro Pisaraa, joka paraikaa valmistautuu kesäkuussa tapahtuvaan levytykseen. Toinen hänen vetämänsä kokoonpano on viime syksystä saakka toiminut vahvistettu kvartetti Anun pojat, johon kuuluu kahdeksan miestä.
Ennen Suomeen muuttoaan Rautio ehti työskennellä toistakymmentä vuotta kanttorina Tallinnan läheisyydessä sijaitsevassa Aegviidussa.
"Opiskelin musiikkiakatemiassa ja tarvitsin ennen loppututkintoa kunnollisen harjoittelupaikan. Virossa kirkot olivat niin kylmiä, ettei talvella pystynyt harjoittelemaan. Silloin avautui mahdollisuus tulla tänne Nivalaan."
Rautio päätti ryhtyä kanttoriksi jo ennen uskonnon vapautumista.
"Se vain kiinnosti. Isoisäni hoiti välillä kirkossa suntion tehtäviä. Hän kehotti minua ajattelemaan kanttorin uraa, ja kilttinä tyttönä tottelin häntä."
"Virossa jumalanpalveluselämä ei ole aktiivista, koska Neuvostoliiton aikana ei voinut kuulua kirkkoon, käydä rippikoulua tai kastaa lapsia. Kaikki sellainen oli kiellettyä."
Musiikkiakatemiasta Rautio valmistui 2003, mutta hänen tutkintonsa ei Suomessa vastannut musiikin maisterin tutkintoa, joka vaaditaan korkeampiin kanttorin tai urkurin virkoihin. Niinpä Rautio pyrki myös Sibelius-Akatemiaan, ja suomalaisen musiikin maisterin ja B-kanttorin pätevyydet hän sai 2008.
Kuorolaulajien kaupunki
Nivalan musiikkielämä on Anu Raution mukaan kaupungin kokoon suhteutettuna vireä.
Kuoroja on useita, Jokilaaksojen musiikkiopisto toimii aktiivisesti ja kesällä jäähallissa esitetään oopperaa.
"Nivalalaiset ovat innokkaita ottamaan osaa erilaisiin musiikkitoimintoihin. Kuorojen määrä kaupungissa jo kertoo kiinnostuksesta."
"Toisaalta esimerkiksi Mieslaulajissa porukka vanhentuu ja nuoret eivät lähde helposti mukaan."
Television Kuorosodat ja muut vastaavat suosikkiformaatit antavat hiukan erilaisen kuvan kuorolaulun suosiosta suomalaisnuorten keskuudessa.
Kuorosotaan lähtemistä Rautio ei kuitenkaan ole vielä vakavissaan miettinyt, vaikka hän on seurannut sitä televisiosta.
"Vaan eipä sitä koskaan tiedä. Viime keväänä aloitin kokeilun nuorten kuoron kanssa. Toiminta kuitenkin loppui jouluun mennessä."
"Gospelkuoro Pisaralla sen sijaan menee hyvin. Laulamme tavallista suomalaista gospelia, ei mitään rajua, muun muassa Jaakko Löyttyä, Pekka Simojokea, Petri Laaksosta ja Jukka Salmista."