Nivalan Pula!-ooppera on kuin uusi viini: väri kevätvihreän raikas, maku täyteläisen aromikas eikä siitä puutu luonnettakaan. Mutta jälkimaku on hieman kitkerä. Se tuntuu vieläkin vajaat pari kuukautta esitysten jälkeen.
Tuon maun puki sanoiksi oopperan ystävä, kansanedustaja Matti Ahde ihmettelemällä Nivalan paikallislehdessä heti esityksen nähtyään, miksi oopperassa lyötiin niin kovalla kädellä paikkakunnan omaa suurmiestä, presidentti Kyösti Kalliota.
Ei ole epäilystäkään, etteikö Kallio ollut 1930-luvun pula-aikana kirosana pulamiesten suussa. Hän oli se herra, jonka syyksi koko kurjuus haluttiin kaataa. Eihän hän eduskunnan puhemiehenä ja Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä toiminut pulamiesten toivomalla tavalla talousvaikeuksiin joutuneiden talonpoikien hyväksi.
Ei, koska Kallio oli pulamiesten kanssa poliittisesti eri linjoilla. Hän ei uskonut, että koko maailmaa ravisuttaneesta ja pientä Suomeakin kouraisseesta lamasta olisi selvitty pulamiesten ehdottamin konstein. Hän oli yhdessä Suomen Pankin pääjohtajan Risto Rytin kanssa tuon ajan vahvan markan mies.
Taiteeseen kuuluu sanomisen vapaus. Historiaa voidaan toki vääntää solmuun jos toiseen. Aroissa asioissa herää tietysti kysymys, miksi jokin tapahtuma esitetään juuri niin kuin halutaan. Miksi Pula!-oopperassa tehtiin näyttävä sovinto poliisitarkastaja Suhosen kanssa, mutta ei oman kylän suurmiehen suuntaan?
Pula-aikana järjestysvalta oli yhtä lailla pulamiesten hampaissa kuin poliittinen eliittikin. Järjestysvaltaa pilkattiin ja sen käyttämistä menetelmistä liikkui hurjia kertomuksia. Talousvaikeuksiensa kanssa kamppailleet talonpojat kokivat, etteivät he saa tukea muista kuin toisistaan.
Pula!-oopperassa kirjoitetaan pätkä historiaa uudella tavalla. Siinä väitetään pariin otteeseen Kyösti Kallion vastustaneen tasavallan presidenttinä tuolloin toimineen P.E. Svinhufvudin päättämiä pulamiesten armahduksia. Miksi tällainen mielikuva haluttiin antaa kuulijoille, vaikka näin ei tosiasiassa ollut?
Filosofian tohtori Kari Hokkanen kuvaa Kyösti Kallion suhdetta pulamiesten saamiin tuomioihin kirjoittamassaan Kallion elämäkertateoksessa. Kuvaava on Kyösti Kallion kirje puolisolleen Kaisa Kalliolle. Siinä todetaan: "Kyllä tuntui pahalta niiden Nivalan metelimiesten tuomiot."
Hokkasen mukaan päin vastoin kuin Pula!-oopperassa todetaan, Kallio yritti lieventää tuomioita ja kiirehtiä armahdusasian käsittelyä kesällä 1933. Oman lukunsa ja aiheen sovinnolle olisi tarjonnut sekin, että Kallio auttoi henkilökohtaisesti monia pulaan joutuneita perheitä.
Vaikka konikapinasta ja tuon ajan talouspulasta on vierähtänyt aikaa jo ihmisiän verran, tapahtumat ovat yhä arka ja tunteita herättävä asia Nivalassa. Monet huhut ja uskomukset tuolta ajalta elävät sitkeästi omaa elämäänsä; kuten sekin, että Kallion tila Heikkilä kasvoi pulakaupoilla, vaikka näin ei tapahtunut. Pula!-ooppera ei ainakaan hälvennä huhuja.
Nivala tunnetaan vahvojen sukujen pitäjänä. Yksi mahtisuvuista on juuri Kallion suku, toinen on Vilkuna. Näiden sukujen tiet erosivat jo ennen Suomen sisällissotaa entisten naapurien ja ystävysten Kyösti Kallion ja Kyösti Wilkunan ajauduttua politiikassa ja itsenäisyyden tavoittelun keinoissa eri linjoille.
Tämä kahtiajako on ollut monen tapahtuman taustavaikuttajana Nivalassa koko itsenäisyyden ajan. Eikä voi olla näkemättä sen elävän jopa Pula!-oopperassa ja sen sanoman valinnassa.