Vasta valmistunut kattava ja laatuaan ensimmäinen rakasmetallitutkimus osoittaa kadmiumin määrän olevan korkea Nivalassa sijaitsevan Pidisjärven kaloilla. Kadmiumin ylittää sallitun raja-arvon ahvenella ja kolkuttelee rajaa myös hauella ja lahnalla.
Nivalan kaupungin terveystarkastaja Esko Konttila myöntää olevansa yllättänyt tuloksesta, sillä toisaalta Kalajoen varrelta sekä järven yläpuolelta että alapuolelta pyydetyistä kaloista kadmiumia ei löytynyt. Elohopean, lyijyn ja nikkelin määrä kaloissa jää raja-arvojen alapuolelle.
Sinkkiä niissä on yhtä lailla kuin muidenkin järvien kaloissa.
Konttilan mukaan vielä ei ole aihetta muuhun johtopäätökseen kuin, että vastaavanlainen tutkimus on syytä uusia, ellei tänä, niin ensi vuonna.
Nivalan tärkeimmän virkistyskalastusjärven raskasmetallipitoisuuksia ei ole tutkittu viiteentoista vuoteen. Tuolloin mitattiin ainoastaan kalojen elohopea-arvoja.
Merkki
happamuudesta
Tutkimuspäällikkö Matti Verta Suomen ympäristökeskuksesta toteaa, ettei kadmiumin raja-arvon ylittyminen ole vielä hälyttävä.
"Raja-arvo on tiukka. Pitoisuudet sinällään ovat alhaisia. Ihminen saa kadmiumaltistumisensa ravinnossa pääasiassa viljatuotteista ja vihanneksista; lihasta ja kalasta yleensä vähän."
Kadmium luokitellaan ympäristömyrkyksi, joka vaikuttaa munuaisten toimintaan. Pienetkin pitoisuudet kerääntyvät munuaisiin. Kadmium on alkuaine, jota ympäristössä on kaikkialla.
"Sitä on maa- ja kallioperässä ja sitä kulkeutuu ilman mukana. Pelloille kadmium tulee fosforilannoitteiden kautta. Lietelannassa ja muussa lannassa on ollut kadmiumia liikaa, mutta sen määrä on vähentynyt", Matti Verta kertoo.
Matti Verta otaksuu kalojen kadmiumpitoisuuden olevan osoitus happamista olosuhteista. Aluehan on hänen sanojensa mukaan "happoherkkä". Mikäli maaperä on hapan, kadmium lähtee liikkeelle, huuhtoutuu vesiin ja kasveihin. Kalkitsemisella voidaan vaikuttaa kadmiumin pysymiseen maaperässä.
Sinkki, joka arvoksi Pidisjärven kaloilla mitattiin 3,3-7,0 milligrammaa kiloa kohti, on Matti Verran mukaan siinä mielessä erilainen aine kuin kadmium, että se on välttämätön ravinne.
"Jokainen solu tarvitsee sitä. Eliöillä, jotka ottavat sinkkiä aktiivisesti, on myös mekanismi sen poistamiseen. Siinä mielessä se on turvallinen. Yleensä sinkkiä ei kerry liikaa."
Sinkki käyttäytyy samalla tavalla kuin kadmium: sekin lähtee liikkeelle happamoitumisen yhteydessä.
Seurantaa
tarvitaan
Esko Konttila pitää myönteisenä merkkinä sitä, etteivät elohopeapitoisuudet osoittautuneet korkeiksi. Pidisjärven alapuolelta pyydetyissä hauissa mitattiin korkeimmat lukemat. Ne jäivät puoleen raja-arvosta. Elohopea järviahvenissa ei myöskään noussut kuin raja-arvon puoliväliin.
Konttila sanoo yhteenveto raskasmetallitutkimuksesta tehtävän myöhemmin, sen jälkeen kun tuloksia on analysoitu asiantuntijoiden kanssa.
"Kysymys on ensimmäisestä tämän laajuisesta tutkimuksesta. Meillä ei ole käytössä tietoa, mikä taso on ollut aikaisemmin. Tarvitaan pitempiaikainen seuranta ennen kuin voidaan vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä."