Nivalalainen Juha Niskanen tarttui tilaisuuteen ja alkoi viljelijäksi. Alla hän kertoo tarinansa, yhden tarinan satavuotiaasta Suomesta.
”Minusta piti tulla jatkaja kotitilalle, ja kävin sitä varten maatalouskoulunkin. Elämäntilanne veti kuitenkin muualle töihin, ja pikkuveli ryhtyi hoitamaan tilaa.
Kun vaimon isä ja veli halusivat luopua omista pelloistaan, ryhdyin osa-aikaiseksi viljelijäksi. Sen verran on multaa suonissa, että tilaisuuteen piti tarttua.
Nyt on toinen vuosi menossa, eikä vapaa-ajan ongelmia ole ollut. Joka toinen viikko olen edelleen reissuhommissa. Aika on rajallista, ja sääolot rajoittavat sitä joskus vielä ennestäänkin.
Välillä tulee pitkiä päiviä, mutta vaihtelevaa ja itsenäistä tämä työ ainakin on. Kevättöiden ja syksyn puintien väliin mahtuu monta työvaihetta. Eikä ole pomoa selän takana käskemässä.
Monella tilalla ei ole tiedossa jatkajaa, eikä maatalouden kannattavuus nykyään ole kovin hyvällä tasolla. Jos tämän homman saisi kannattavammaksi, ryhtyisin ilman muuta päätoimiseksi viljelijäksi. Silloin toimintaa voisi myös kehittää ja laajentaa.
Hienojakin hetkiä riittää. Keväällä kun karhitsee peltoa, maan tuoksu on parasta mitä voi olla.”
Niskasen tarina on julkaistu Kalevan Suomi 100 – Kansan kaikuja Pohjois-Suomesta -lehdessä, jota jaetaan alkuviikon aikana 100 000 kappaletta.
