Ompelukoneet surisevat terhakkaasti, kun Pula!-oopperan asuja valmistuu noin sadalle kuorolaiselle ja parillekymmenelle solistille pienessä hallissa Nivalan teollisuusalueella.
Toisaalla ammattikoululaiset naputtelevat kokoon suuria harmaita seinäpintoja isäntien kylillä purkamista ja sahaamista harmaista ladoista ja rakennuksista. Niistä rakennetaan Nivalan jäähalliin nivalalainen 1930-luvun maisema taloineen ja latoineen.
Tänään lauantaina alkavat oopperan näyttämöharjoitukset. Näyttämön ja katsomon rakennustyöt Nivalan jäähalliin aloitetaan huhtikuun puolivälissä. Kuukauden päästä jäähalli on Suomen suurin sisäteatteri, johon mahtuu 1 500 katsojaa. Suomen Kansallisoopperassakin on vain 1 300 paikkaa. Vain Savonlinnan ulkoilmakatsomo on Nivalaa suurempi.
Pitkä rivi valmiita oopperan asuja roikkuu jo tangoilla ompelimossa. Pukujen valmistuksen aloittivat kymmenkunta ammattikoululaista loppusyksystä. Lapsikuoron vaatteiden valmistuttua siirryttiin kuorolaisten asuihin. Niitä tekevät tehtävään palkatut mallimestari ja kaksi ompelijaa.
Näyttämöllä on noin 150 henkeä ja heille on oltava asianmukainen asu. Yhtään aivan samanlaista pukua ei oopperan näyttämölle valmistu.
Kaikkia asuja ei tarvitse ommella. Muun muassa miesten paitoja on ostettu, ja erilaista vaatetavaraa on löytynyt myös kierrätyksestä. Virkapuvut vuokrataan. Kenkiä on kuulutettu ihmisten vinteiltä ja varastoista.
Asut vastaamaan todellisuutta
Pukusuunnittelija Anne Lasonpalo on pyrkinyt tehtävässään vastaamaan mielikuviin 1930-luvun nivalalaisesta todellisuudesta. "Ooppera on kuitenkin itsenäinen teos, ei historiallinen tutkimus, ja myös laulajan ulkoista olemusta on katsottava", hän muistuttaa.
Pukusuunnittelija ja lavastaja ovat tutkailleet yhdessäkin tunnelmaa ja värejä.
"Pintojen materiaali, kauhtunut puu saa vaatteissa rinnalleen pehmeäpintaisia, villavia luonnonkuituja."
Värit ovat maanläheisiä. Koska kuoro on iso, asujen yleisvärityksestä tulee hallittu. Värit ovat kylmiä, harmaan eri sävyjä. Keskeiset roolit nostetaan esille lämpimillä sävyillä, ne vaihtelevat ruskeasta keltaiseen.
Ei ole sillä hyvä, että vaate on valmis. 1930-luvun pula-aikana vaatteet eivät olleet kuin pakasta vedettyjä, ja harvoin vaatteet olivat ostovaatteita.
Siksi vaatteeseen pitää Anne Lasonpalon mukaan saada elämän maku. Sen pitää olla pidetyn näköinen ja nuhjaantunut. Hän värjääkin vaatteita käytetyn näköisiksi
Vaatteet annetaan käyttäjälleen pidettäviksi hyvissä ajoin ennen oopperaa, jotta niihin tulee pitojälkiä ja poimut ja rypyt asettuvat oikeille kohdilleen.
Liki 10 000
lippua varattu
Oopperan ensi-ilta on 10.6. ja sitä esitetään seitsemän kertaa. Lippuja on varattu 9 500 kappaletta. Kuusi näytöstä on jo loppuunmyyty ja on päätetty yhdestä varanäytöksestä.
Projektipäällikkö Anita Ohtamaa toteaa, että tilanne on yllättävä. "Kukaan ei osannut arvata, että lipuilla olisi tällainen menekki näin ajoissa. Kahdeksas näytös on mietinnässä."
Oopperan valmistaminen ja esittäminen on suuri voimainponnistus alueella, jolla ei ole aikaisemmin tehty oopperaa .Asialla on suuri joukko ihmisiä. Aikataulu on pitänyt hyvin. Koska mukana on paljon harrastajia, aikataulun on oltava pidempi.
Näyttämöharjoitukset jatkuvat huhtikuuhun. Pääsolistit harjoittelevat Helsingissä ja kuoro ja muut solistit Nivalassa.
Rakennustöihin jäähalliin päästään huhtikuun puolivälissä. Sinne rakennetaan 300 neliön näyttämökoroke, lavasteet ja katsomo. Katsomoon rakennetaan istumapaikkoja toinen mokoma nykyiseen verrattuna.
Lavastaja Kari Junnikkala kertoo suunnitelleensa näyttämöksi nivalalaisen 1930-luvun maiseman. Siihen kuuluvat rakennukset, ladot, jokilaakso, pellot, ojat ja aidat. Lavasteisiin tarvitaan paljon harmaata lautaa. Isännät ovat purkaneet kylillä latoja ja rakennuksia ja sahannet niistä lautoja.
Ammattikoululaiset rakentavat niistä seinäelementtejä, jotka pystytetään jäähalliin.
Ooppera siirretään näyttämökuntoon toukokuun puolivälissä. Silloin kohtauksia päästään harjoittelemaan oikealle näyttämölle.