Blues on tuskaillut viimeisen kolmen vuoden ajan kiusallisen kärppäpeikon kanssa. Espoolaisten pudotuspelitaival on katkennut kevät toisensa jälkeen ottelusarjaan Kärppiä vastaan.
Torstain perusteella espoolaisten kärppäkipsi on vihdoin hellittämässä.
Blues ansaitsi historiansa neljännen pudotuspelivoiton Kärpistä. Voittamiseen tottunut oululaisjoukkue oli vahvaa kolmatta erää lukuunottamatta hengetön, väritön ja mauton.
Syvimmän itsetutkiskelun paikka on Kärppien kallispalkkaisilla hankinnoilla.
Keskushyökkääjä Daniel Corso loisti runkosarjassa, mutta tosipelien alettua kanadalainen on hiipunut tavallisen rivipelaajan tasolle - tai vieläkin alemmaksi. Liekö Corsolla jo rahakas sopimus ensi kaudeksi Keski-Eurooppaan, kun pelaaminen ei maistu?
Laitahyökkääjä Toni Dahlman pääsi ensimmäistä kertaa tänä keväänä tositoimiin pudotuspeleissä, koska Mikko Alikoski oli kuumesairaana sivussa torstain ottelusta. Dahlman taklasi muutaman kerran painavasti, mutta muuten mies pyöri kaukalossa kuin hukassa oleva karitsa. Tommi Paakkolanvaara ja Teemu Normio kaipaavatkin kipeästi rinnalleen Alikosken periksiantamatonta taistelua.
Puolustuksessa Josef Boumedienne on edelleen hukassa. Mies on oudon epävarma sekä kiekottomana että kiekollisena. Samat sanat pätevät myös Martti Järventiehen ja amerikkalaiseen Justin Forrestiin.
Edellä mainittua viisikkoa yhdistää tällä hetkellä yksi yhteinen tekijä: kärpänmuotoinen sydän puuttuu rintalastan alta.
Vaikka SM-liigassa pelataan jo välierävaihetta, kiekko ei kiinnosta Espoossa. Torstain ottelua seurasi paikan päällä vaivaiset 3 936 katsojaa eli tyhjiä paikkoja hienossa Areenassa oli lähemmäs kolmetuhatta.
Toista se on Kuopiossa, Jyväskylässä ja Oulussa.
Bluesille kotiyleisö ei todellakaan ole se paljon hehkutettu kuudes kenttäpelaaja.
Teemu Wilenius
teemu.wilenius@kaleva.fi