Ii Valkotiilinen omakotitalo metsän reunassa on saamassa lisätilaa. Uusia huoneita tarvitaan, että jokaiselle lapselle saataisiin oma huone. Myös autotalliin rakennetaan uusi huone lapsia varten.
"Marraskuussa pitäisi olla valmista", sanoo perheenisä Esa Niskala innoissaan.
Esa ja Saara Niskala ovat kesällä aloittaneet työskentelyn ammatillisena perheenä, joka tarjoaa perhesijoituspaikan huostaanotetuille lapsille.
Entinen leipuri-Esa ja lastenkotityöntekijä-Saara hyppäsivät pois kolmivuorotyön oravanpyörästä ja ovat nyt vastuussa kolmen oman lapsen lisäksi kolmesta teini-ikäisestä nuoresta. Neljäs sijoitusnuori on tulossa lähiaikoina.
Mutta miten perhe voi olla ammatillinen? "Me eletään ihan normaalia perheen arkea. Sijoitetut lapset eivät tarvitse uutta äitiä tai isää, koska yhteys biologiseen perheeseen säilyy. Meiltä he saavat aikuisen turvaa. Ammatillisuus tarkoittaa sitä, että meillä on koulutus ja ammattitaito nähdä, millaista apua nuori voi tarvita", Esa Niskala sanoo.
Avussa voi olla kyse nuoren tarvitsemasta terveydellisestä tai psyykkisestä avusta. Tällöin apu löytyy puhelimen päästä, sillä ammatillisen perheen tukena ovat Oulun kaupungin lastensuojelun ja psykiatrian ammattilaiset.
"Yksin ei tarvitse koskaan pähkäillä ja miettiä, mitä tekisi. Apua myös tarvitaan, sillä huostaanotto ja sijoitus ovat usein kovia paikkoja lapsille ja nuorille", Saara Niskala sanoo.
Aiemmin Metsolan lastenkodissa Oulussa työskennelleen Saara Niskalan työ vaikutti Esa Niskalasta niin mielenkiintoiselta, että mieskin hakeutui alan koulutukseen. Viime vuonna he alkoivat pohtia oman perhekodin perustamista.
He ottivat yhteyttä Oulun kaupunkiin ja lähtivät sijoitusperheiksi aikoville tarkoitettuun pride-koulutukseen. Koulutus päättyi helmikuussa ja toukokuussa tehtiin sopimus kaupungin kanssa. Ensimmäinen nuori muutti Niskalan perheeseen kesäkuussa.
"Tarve tällaiselle työlle on valtava. Moni soitti heti, kun kuulivat, että me aloitamme tämän toiminnan ja kysyivät, pääsisikö nuori tänne", Saara Niskala kertoo.
Lapset nauttivat olostaan Niskalan perheessä. Pihalla olevat mopot ja trampoliini ovat kovassa käytössä.
"Meillä on usein tippa linssissä, kun näemme, miten nuoret voivat leikkiä ja nauttia."
Niskalat ovat tyytyväisiä valintaansa. Kaupungin maksama korvaus on samaa luokkaa, mitä Niskalat saisivat, jos olisivat molemmat muualla töissä. Raha ei kuitenkaan ole tärkeintä, vaan se, että voi olla kotona ja elää arkea lasten ja nuorten kanssa.
"Enää ei tee mieli lähteä kolmivuorotyöhön", Saara Niskala vakuuttaa.