Oululaisopettaja tuomittiin 310 euron sakkoihin oppilaansa solvaamisesta. Sakkotuomio kunnianloukkauksesta langetettiin, koska opettaja tuomion mukaan käytti oppilaasta luokkatovereiden kuullen halventavia luonnehdintoja. Ilmaisuissa käytettiin muun muassa toopea, räkänokkaa ja penikkaa. Oppilaan henkiset kärsimykset arvioitiin 800 euron suuruisiksi.
Käräjäoikeus katsoi opettajan syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Syyttäjä vaati viidenkymmenen päiväsakon rangaistusta, mutta oikeus tuomitsi kymmenen päiväsakkoa. Tuomiota lievensi se, että opettaja oli katunut tekoaan ja pyytänyt sitä anteeksi.
Uutinen herätti palautevyöryn Kaleva.fi:ssä opettajien ja oppilaiden keskinäisestä käytöksestä kouluissa. Tunnettu asia on, että oppilaat käyttävät värikästä kieltä toisistaan ja usein myös opettajista. Monissa palautteissa korostui, että myös opettaja voi valitettavasti harhautua epäasialliseen käytökseen oppilaita kohtaan.
Oululaistapaus on harvinainen, sillä koulussa tapahtuva nimittely tai koulukiusaaminen päätyvät harvoin käräjille asti, vaikka sekä nimittelyssä että koulukiusaamisessa olisi usein edellytyksiä rangaistuksille.
Tapauksen opetus on, että nimittelyssäkin löytyy raja. Tällä kertaa se löytyi opettajalle. Kodeissa on syytä keskustella sopivasta kielenkäytöstä, sillä seuraavalla kerralla syyte voi tulla samalla perusteella myös oppilaalle.
Kouluyhteisössä opettajat ovat kuitenkin aikuisia, joiden tehtävä on panna raja sille, mikä on sallittua ja mikä ei. Nipottaa ei tarvitse, mutta ylilyönneistä ei saa tulla uusia normeja, jotka hivuttavat asenteita nimittelyn ja kiusaamisen arkipäiväistymisen suuntaan.
Koululaisten huumori on usein kovaa. Läpänheitto voi olla myös harmitonta ja viatonta. Läpänheitolla nuori koettelee rajojaan, kehittää sosiaalisia taitojaan ja opettelee puolustautumaan. Liian pitkälle menevällä verbalistiikalla voidaan myös nöyryyttää ja arvostella armotta.
Nimittelystä on lyhyt matka vakavaan koulukiusaamiseen. Kiusaaminen voi pahimmassa tapauksessa alkaa yhdestä väärin sijoittuneesta finnistä ja kestää vuosikausia. Kiusaamisen uhrille kyse on henkilökohtaisesta kärsimysnäytelmästä.
Myös homottelu ja huorittelu ovat arkipäiväistyneet kouluissa.Tätä selitetään sillä, että näin rumalla nimittelyllä ei kuitenkaan ole loukkaavaa sisältöä. Nimittelyä ei välttämättä koeta häirintänä, vaan inhottavana tapahtumana, joka vain on siedettävä.
Homottelu ja huorittelu eivät kuitenkaan ole pelkästään kiusaamista, vaan kyseessä on sukupuolinen häirintä, joka valitettavasti siirtyy joustavasti eri elämänaloille. Seksuaalinen häirintä ei saa olla maan tapa, vaikka se sitä jo usein on. Pahat tavat voidaan asennekasvatuksella myös kitkeä.
Useimmissa kouluissa on säännöt siitä, minkälaisia hyviä tapoja koulussa noudatetaan. Lukuvuoden kääntyessä loppusuoralle kouluissa voitaisiin sopia, että hyvät tavat otetaan taas arkikäyttöön.