Ni­mi­pää­tök­ses­tä va­lit­ta­mi­ses­ta harvoin hyötyä

Vieraan suvun sukunimeä ei voi ottaa käyttöön, vaikka uskoisi liittyvänsä sukuun uudestisyntymisen kautta. Eikä nainen voi olla Touho, vaikka nimi omalta tuntuisikin.

Vieraan suvun sukunimeä ei voi ottaa käyttöön, vaikka uskoisi liittyvänsä sukuun uudestisyntymisen kautta. Eikä nainen voi olla Touho, vaikka nimi omalta tuntuisikin. Joitakuita ahdistavat nimisäännöt pitävät yleensä pintansa, vaikka oikeutta muutoksiin haettaisiin hallinto-oikeudesta asti.

Nimen hyväksymisestä tai hylkäämisestä päättää aluksi maistraatti. Ohjeellisia neuvoja nimien sopivuudesta antaa oikeusministeriön nimilautakunta.

Useimmat tyytyvät viranomaisen päätökseen, vaikka se voikin merkitä unelmanimen tyrmäämistä. Jotkut valittavat sitkeästi hallinto-oikeuteen ja muutamat vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO). KHO:een asti nimiasioita viedään kuitenkin vain muutama vuodessa, eikä päätöksillä ole ollut siellä juuri tapana muuttua.

Hallinto-oikeudessa muutoksia voi tapahtua, mutta harvinaista se on. Viimeisimpien neljän vuoden aikana Helsingin hallinto-oikeuteen on valitettu paristakymmenestä maistraatin päätöksestä. Vain kahdessa tapauksessa nimimuutos on hyväksytty ja kahdessa asia palautettu takaisin maistraatin käsiteltäväksi.

Henkinen vankkuus kelpasi

Etunimiehdotukset lytätään maistraateissa usein siksi, että uutena käyttöön otettava etunimi ei voi olla jo käytössä oleva sukunimi. Helsingin hallinto-oikeus on säännölle uskollisena vahvistanut maistraatin hylkäävän kannan esimerkiksi etunimiin Hukki, Lume ja Palmroos.

Asiaa ei auttanut hakijan vetoaminen siihen, että lukuisat nimet ovat jo vanhastaan tuplakäytössä. Maistiaisiksi niistä mainitaan valituksessa muun muassa Esko, Kari, Taina, Erno, Antti ja Seppo.

Sen sijaan nimi Vankka nuijittiin maistraatissa, mutta hyväksyttiin hallinto-oikeudessa. Maistraatin mielestä ruumiinrakennetta kuvaava nimi oli sopimaton. Vankaksi kaipaava mies huomautti nimen kuitenkin kuvaavan myös luonnetta ja moraalia ja siten ilmaisevan positiivisia arvoja ja asenteita.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei nimeä voi pitää sopimattomana. Ikävää se olisi ollutkin. Etunimi oli jo entuudestaan ollut käytössä 13 henkilöllä, joista neljä on vielä elossa.

Sukupuolet erilleen

Nimien antajien vastarintaa herättää myös sääntö siitä, että tytöllä on oltava tytön nimi ja pojalla pojan. Tätä periaatetta ei ole kunnioitettu kovin pitkään. On olemassa Leena-niminen mies ja Mikko-niminen nainen. Tämä ei kuitenkaan hetkauttanut hallinto-oikeutta sen runtatessa vanhempien vaatimukset antaa pojalleen nimeksi Ilka.

"Ilka on tytön nimi ja lisäksi Ilona-nimen hellittelymuoto", tiesi hallinto-oikeus.

Yhtä ohraisesti kävi naiselle, joka olisi halunnut lisätä etunimekseen Touho. Ei auttanut, vaikka hän ihmetteli valituksessaan:

"Touho voi olla rekisterissä vakiintunut miehen nimeksi, mutta kuinka moni tietää sen olevan miehen nimi samalla tavalla kuin esimerkiksi Mikko?"

Abel käy, Aplu ei

Kotimaisen nimikäytännön vastaisuus on ollut monen loistavan idean surma. Hallinto-oikeuteen asti tyrmättäväksi on viime vuosina ehtinyt vanhempien ehdotus antaa lapselle nimeksi Axl. Neljä, kenties ulkomaalaissyntyistä, Axl-nimistä Suomessa kuitenkin vaeltaa Gandalfien, Ridgejen ja muiden suomalaisjurrikoiden seassa.

Hylätyksi on joutunut myös raamatullisen Abel-nimen kantamuodoksi väitetty Aplu. Kaikeksi onneksi hän ei joudu seuraamaan leveämmän seulan läpi päässeiden kaimojensa ilonpitoa, sillä yhtään Aplua ei Suomessa ole.

Myös sukunimen on sovittava maan nimikäytäntöön. Niinpä Kyrö ei saanut muuttaa nimeään Kyroksi, vaikka piti nimeään loukkaavana ja halventavana.

Missä sääntö, siellä poikkeus

Lopulta säännöt on tehty rikottaviksi, myös nimiasioissa. Poikkeuksia sallitaan, jos ne pystyy perustelemaan tarpeeksi hyvin.

Esimerkiksi nimikäytännön vastainen Towo hyväksyttiin hallinto-oikeudessa sillä perusteella, että mieshakijaa oli jo pitkään epävirallisesti kutsuttu tällä nimellä. Aina tämä keino ei auta. Hukki-nimeä ei virallistettu 11-vuotiaan nimeksi, vaikka poikaa oli kutsuttu nimellä koko ikänsä.

Sääntö sisarusten samasta sukunimestä koki kolauksen, kun hallinto-oikeus joutui riittävän mutkikkaan tapauksen eteen. Siinä uusperheen tytär olisi joutunut ottamaan vanhempien tahdon vastaisesti äitinsä sukunimen, koska hänen veljensä oli aiemmin vaihtanut omasta tahdostaan biologisen isänsä sukunimen äitinsä sukunimeksi. Tapaus palautettiin maistraatille.

Ilmoita asiavirheestä