Mitä yhteistä on Berliinin filharmonikoilla, Lontoon sinfoniaorkesterilla, Pohjan sotilassoittokunnalla sekä Dr. Feelgoodilla ja Napalm Deathilla?
Vastaus: niissä ei ole mukana ainuttakaan alkuperäistä muusikkoa. Alkuperäistä on ainoastaan nimi.
Filharmonikot on perustettu 1862 ja Lontoon sinfoniaorkesteri 1904, joten heillä on luonnolliset syyt olla soittamatta alkuperäisellä kokoonpanolla. Sotilassoittokunta aloitti puhaltamisensa yli 60 vuotta sitten.
Rockissa tilanne on yleisölle oudompi. Maapalloa kiertää kymmeniä nimekkäitä yhtyeitä, joista saa pinsettien kanssa noukkia alkuperäisiä soittajia. Lynyrd Skynyrd, Hollies, Doobie Brothers, Queen, Focus, Uriah Heep, The Who.
Voiko rockyhtye muuttua Lontoon sinfoniaorkesterin kaltaiseksi instituutioksi, joka jatkaa uusin voimin vuosikymmenestä toiseen?
"Voi", sanoo oululainen muusikko Henry Ojutkangas.
Vakiintuneena taidemuotona ja teollisuuden haarana rockmusiikki tarvitsee tunnettuja laatubrändejä samalla tavalla kuin klassinen.
Tuntematon soittaja
Kysymys on tietysti rahasta ja maineesta. Vanhalla ja vuosien mittaan mieliin iskostuneella nimellä on helpompi saada esiintymistilaisuuksia kuin uudella ja oudolla.
"Tutulla nimellä ei tarvitse tehdä vuosien pohjatyötä saadakseen taas nimeä", Ojutkangas huomauttaa.
Yleisö ei tätä käytännöllistä seikkaa aina ymmärrä. Suussa maistuu rahastus, kun vanhan suosikkibändin konsertissa lavalla huhkii uppo outoja tyyppejä.
Eräällä amerikkalaisella verkkopalstalla keskustelija tunsi tulleensa oikein kunnolla jymäytetyksi mennessään katsomaan 1970-luvun legendaarista hard rock -yhtyettä Bad Companya.
Kun yhtye oli noussut esiintymislavalle, niin ainoastaan rumpali Simon Kirke oli ollut ennalta tuttu.
"Muu bändi koostui tuntemattomista soittajista. Se oli alkuperäinen rumpali coverbändin kera", keskustelija harmitteli.
Nimi siloittaa
Kun Ojutkangas huomaa jonkin vanhan konkaribändin esiintyvän, niin hän yrittää selvittää, onko kokoonpanossa tapahtunut merkittäviä mullistuksia.
"Ja jos on, niin suhtaudun asiaan tietysti kriittisemmin."
Pieniä muutoksia yhtyeiden soittajistossa aina tapahtuu.
"Mutta on varmaan paljon yhtyeitä, joiden ei pitäisi käyttää vanhaa nimeä."
Ojutkangas pitää englantilaista Fleetwood Macia eräänä oudoimman muodonmuutoksen kokeneena yhtyeenä. Liki koko soittajisto vaihtui, samoin musiikki bluesista keskitien jenkkirokkiin. Yhtye muuttui, taso pysyi.
"Säästyi aikaa ja rahaa, kun ei tarvinnut aloittaa markkinointia alusta. Jos homma toimii, niin annettakoon anteeksi pieni vilppi."
Suomi seuraa
Suomalaiset menneiden vuosikymmenien yhtyenimet ovat 2000-luvulla ilmestyneet takaisin keikkailmoituksiin. Remu Aaltonen jatkaa Hurriganesin kanssa rivimuusikoiden kera.
Dingo on ruotsinlaivojen ja hotellien vetonaula. 27-vuotiaassa Dingossa ainoa kantamuusikko on Neumann. Muut soittajat ovat "palkattuja", kuten yhtye ilmoittaa.
"Sille ei voi mitään, että äijät vaihtuu, kun jotakin asiaa tekee pitkään. Jotkut pitävät hurlumhei-aikojen Dingoa ainoana ja oikeana, mutta kyllä nämä nuoremmat karjutkin osaavat soittaa", Neumann kehuu uusia dingolaisia.
Toisinaan yleisö Neumannin mukaan kaipaa lavalle juuri alkuperäistä sifonkiviisikkoa Jonttuineen ja Quuppineen.
"Mutta ei niin paljon kuin luulisi. Dingo rullaa nyt uusilla pelimerkeillä."
Laatu ratkaisee
Musiikin laatu ratkaisee päätyykö yhtye kiertämään konserttisaleja yhdellä alkuperäisellä jäsenellä varustettuna.
"Kyllä se on hyvät biisit, joita ihmiset tulevat kuuntelemaan. Dingo on tehnyt paljon uusia lauluja, mutta pakko myöntää, ettemme pääse vanhoista hiteistä eroon. Eikä tarvitsekaan", Neumann sanoo.
Vanhasta 1960-luvun kukkaisbändistä Grateful Deadista on rippeet jäljellä. Ehdoton ydinhahmo kitaristi Jerry Garcia kuoli 1995. Silti yhtye teki äsken Yhdysvaltain-kiertueen, joka oli menestys
Yhtyeen äänitevastaava David Lemieux myöntää kiertuepäiväkirjassaan, että bändi ei tietenkään ole aito asia verrattuna Carcian aikaiseen.
"Mutta ilmeisesti tarpeeksi lähellä tarjotessaan hyvää meininkiä 18 000 kuulijalle."