Nimetön miellyttää kulttuuriministeri Tanja Karpelaa. Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin taulusta.
Karpelan vasemmassa nimettömässä kimalteleva kaunis timanttisormus ja tuore kihlaus Euroopan investointipankin varapääjohtajana työskentelevän Sauli Niinistön kanssa kertoo ministerin sydämen valitusta.
Paljon Karpela ei verhoa yksityiselämästään raota. Vaikka rakkaus kukoistaa, hän on päättänyt pysyä visusti vaiti. Eihän kirjahyllyhuumorikaan mennyt perille.
Suomi on siis taas saamassa ministerihäät?
"Selviä ajatuksia siitä on. Onhan kihlauksella oma merkityksensä, mutta nämä suunnitelmat ovat minun ja Saulin yhteisiä suunnitelmia. Ei niistä sen enempää. En lähde niistä julkisesti kertomaan. Ne on meidän yhteisiä aikatauluja."
Kysymykseen siitä helpottaako, kun julkisuudessa ei nyt joka sekunti kytätä, kenen kanssa ministeri kulkee Karpela toteaa. "Spekulaatiot ja muut toivottavasti loppuvat. Ei se koskaan tunnu kivalta".
"Minulla on ollut sellainen tapa, josta olen joutunut sitten maksamaan hinnan, että en kommentoi koskaan, tuli minkälaisia juoruja tahansa. Olen sen nuoruuden vuosina kantapään kautta oppinut, ettei kannata."
Karpelan mukaan kommentointi olisi upottava suo. "Se ei lopu koskaan. Kun kommentoit yhtä, kysytään jo seuraavaa. Joka päivä tuo uuden juorun eteen. Jos jokaisen perään lähtee juoksemaan, siihen suohon uppoaa. Tämän hintana on sitten se, että hyvin nopeasti ensimmäisen kerran kirjoitetusta juorusta tuleekin jo toisen tai kolmannen kerran jälkeen fakta. Jos niitä silloinkin lähtee kiistämään, se yleensä synnyttää vain lisää spekulaatioita ja suurempia juttuja."
Karpela sanoo, että linja olla kommentoimatta on parempi. "Muutenhan koko aika menee siihen, että mietiskelee mitä milloinkin ehkä tulee vastaan. Ei siitäkään mitään tule.
Perehtyjä ja puurtaja
Nimettömän takana on Peter Frei. Hänen kolmiosainen teoksensa on yksi niistä uusista tauluista, jotka Karpela on juuri saanut työhuoneensa seinille Kiasmasta. Karpela, joka näkee taulut nyt ensi kertaa, "lunttaa" lapusta muiden taulujen tekijät ja nimet.
Nykyinen kulttuuriministeri ei kompastu samaan kuin yksi edeltäjistään, joka sekoitti Edelfeltin ja Järnefeltin. Karpelan koko poliittiselle uralle on leimallista se, että hän haluaa perehtyä kunnolla asioihin.
Karpela ei julista, uhoa eikä anna lupauksia suoralta kädeltä. Hän selvityttää ja tutkii ensin. Muutenkin Karpela on varovainen lausunnoissaan, mutta asioihin hän perehtyy tarkasti.
Varovaisuudesta syntyy helposti käsitys, ettei Karpela tiedä ja tunne asioita. Hän on kuitenkin sitkeä puurtaja ja peräänantamatonkin asioissa, joissa katsoo olevansa oikeassa. Tästä saatiin oiva näyttö rukouspäiväkiistassa. Karpela pani koko hallituksen äänestämään siitä ja otti voiton. Eduskunta tosin hylkäsi lain. Karpelasta oli kuitenkin tarpeen, että asian päättää eduskunta.
Hölösuisuus ja liika uho kostautuu politiikassakin helposti. Jos samaan pakettiin käärittäisiin nuori ja kaunis nainen, joka on taustaltaan missi ja alusvaatemalli, ei tuota vaikeuksia kuvitella, mitä seuraisi. Jo nyt Karpela on joutunut erityistarkan suurennuslasin alle.
Kritiikki pitää hereillä
Tanja Karpela kertoo viihtyvänsä erittäin hyvin kulttuuriministerinä. Hän uskoo, että tulokset tulevat selvimmin näkyviin, kun vaalikausi etenee.
"Tämä on paras salkku. Tässä voi erittäin positiivisilla keinoilla vaikuttaa ja viedä asioita eteenpäin. Olin mielissäni, kun Anneli Jätteenmäki pyysi ministeriksi. Se tuntui kannustavalta ja hyvällä mielellä tähän lähdin", Karpela sanoo.
Häntä huvittaa kysymys siitä, olisiko salkunkantajan osa helpompi, jos ministeri olisi rumempi, lihavampi ja vanhempi. "Minä en ole koskaan väittänyt olevani kaunis. Ja kyllä minun 8-vuotias tyttäreni ja 5-vuotias poikani pitävät minut hyvin maan pinnalla. Muutenkin mitä tulee ulkonäköön, ihon pigmenttiin, sukupuoleen tai muuhun tällaiseen, se ei saisi vaikuttaa. Työn pitää puhua puolestaan."
Joitakin ärsyttää paitsi Karpelan tausta hänen nopea nousunsa politiikan tikapuilla. Hän ei anna kritiikin häiritä. "Enkä tarkoita tällä sitä, että kaikki kritiikki olisi pahasta. Kyllä se on joskus hyvästäkin. Kritiikkiä pitää sietää ja se kuuluu demokratiaan. Se on ihan selvä." Karpelan toive on, että arvostelu tulisi aktiivisen keskustelun kautta eikä kohdistuisi toisarvoisiin asioihin.
Pulinat pois
Karpelan mukaan on erittäin arvokas asia, että politiikassakin on nuoria merkittävillä paikoilla. "Jos odotetaan, että nuorilla on usean vuosikymmen kokemus, he eivät enää ole nuoria. Samalla kun on tahtotila siitä, että nuorten pitää vahvemmin osallistua päätöksentekoon, se mahdollisuus pitää heille myös antaa."
Karpela toivoo, että tätäkin kautta nuoria saataisiin myös kiinnostumaan politiikasta.
"Onhan meillä eri taustoista politiikkaan tulleita vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi valtiovarainministeri Antti Kalliomäellä (sd.) on urheilutausta. Aikaisemmin mm. Terttu Huttu-Juntunen (vas.) nousi heti eduskuntaan tultuaan ministeriksi. Erilaisessa taustassa on hyvät ja huonot puolensa. Kun tausta on erilainen, joutuu vain kamppailemaan uskottavuuskysymysten kanssa kauemmin", Karpela jatkaa.
"Luulen, että ne jotka ovat koko pienen ikänsä olleet mukana politiikassa, kokevat, että onpa epäreilua kun tuo saa julkisuutta. Ne, jotka tulevat toista kautta, kokevat, että onpa epäreilua, kun näitä uskottavuuskysymyksiä tulee koko ajan eteen. Kai näissä kysymyksissä ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Niihin on kuitenkin turha jäädä surkuttelemaan. Työ puhuu puolestaan ja muut pulinat pois", Karpela sanoo.
Ainako väärin päin?
Uskottavuusongelmasta Tanja Karpela ei itseäkään ole päässyt vielä eroon. Lisäksi tikun nokkaan on nostettu kulttuuriministerin poissaolot eduskunnasta ja matkat.
Kesällä mölyttiin siitä, ettei ministeri kierrä kulttuuritapahtumissa. Nyt kun Karpela on ollut edistämässä suomalaista kulttuurivientiä maailmalla ja osallistunut EU:n ministerikokouksiin, marmatetaan eduskunnassa, ettei ministeri ole paikalla. Jotkut jopa väittävät Karpelan pakoilevan tietoisesti eduskuntaa.
Karpela torjuu tämän topakasti. Häntä ei pelota astua kansanedustajien eteen tenttiin, mutta ministeri on aikataulunsa vanki.
"Jos leikkiä uskaltaa laskea, kai tämä ensimmäinen vuosi on suhteellisen mukavasti mennyt, jos ainut suuren kohun ja kritiikin paikka on se, että olen ollut EU-kokouksissa. Minun nähdäkseni on äärimmäisen tärkeää, että jokainen ministeri osallistuu niihin. Me käymme jatkuvasti keskustelua siitä, minkälainen vaikuttamismahdollisuus Suomella on nykyään. EU-kokoukset ovat juuri se foorumi, jossa ministeri käy kollegojensa kanssa ajankohtaiset keskustelut. Italian puheenjohtajuuskaudella kulttuuriministerien kokous on nyt vaan sattunut torstaille, jolloin on eduskunnan kyselytunti.Tälle emme Suomessa voi yksinkertaisesti yhtään mitään."
Karpela muistuttaa siitä, että kulttuuriministeri kuuluu neljään eri ministerineuvostoon: nuoriso-, kulttuuri-, audiovisuaalisten asioiden ja urheiluasioiden neuvostoon. Jokaisesta järjestetään omat kokoukset ja eri aikoina.
"Nyt kun on hvk:kin, olisi perin kummallista, jos kokouksiin ei olisi osallistunut. Uskallan väittää, että siitäkin olisi tullut aikamoinen ihmetyksen aihe."
Karpela tuntuu ajautuneen tilanteeseen, että teki niin tai näin, niin joidenkin mielestä menee aina väärin päin. Kaiken kukkuraksi julkisuudessa on nyt väitetty töiden hidastuneen ministeriössä Karpelan matkojen takia. Karpela kiistaa tämän. "Ei pidä paikkaansa. Täällä hommat etenevät erittäin hyvin eteenpäin", hän vakuuttaa.