Teko tapahtui Kankaisen Uimalan alueella Nilsiässä kesäkuussa 2001. Tyttö kertoi miehen estäneen hänen lähtönsä ja kaataneen hänet lattialle sekä raiskanneen hänet vastustelusta ja kielloista huolimatta.
Mies myönsi sukupuoliyhteyden, mutta kiisti raiskauksen ja pakottamisen sekä väkivallan käytön. Nuoret olivat aiemmin seurustelleet keskenään, mutta eivät olleet olleet yhdynnässä keskenään. Tapahtuma-aikaan molemmat olivat humalassa. Syyttäjä vaati alioikeudessa miehelle tuomiota raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Nilsiän käräjäoikeus katsoi miehen syyllistyneen raiskaukseen. Rikos katsottiin kuitenkin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdyksi, muun muassa väkivallan vähäisyyden vuoksi.
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan syytteen alioikeus hylkäsi. Mies kielsi syytteen sillä perusteella, että hänen ja tytön iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ollut suurta eroa. Oikeus arvioi asian samoin jutun käsittelyn aikana tekemiensä havaintojen pohjalta.
Hovioikeus arvioi alioikeuden määräämän rangaistusseuraamuksen oikeaksi. Tuomion ehdollisuutta hovioikeus perusteli muun muassa miehen nuorella iällä. Tytölle henkisestä kärsimyksestä määrätyn korvaussumman hovioikeus kuitenkin kaksinkertaisti 3 000 euroon.
Hovioikeuden päätös ei ollut yksimielinen. Eri mieltä ollut hovioikeuden jäsen olisi tuominnut miehen raiskauksesta puoleksitoista vuodeksi ehdolliseen vankeuteen. Hänen mielestään miehen käyttämä väkivalta ei ollut vähäistä eikä raiskaus muutoinkaan tapahtunut kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa. Hän myös muistutti, että teko kohdistui 13-vuotiaaseen lapseen, jonka todelliset mahdollisuudet itsensä puolustamiseen olivat mainituissa olosuhteissa varsin vähäiset.