Nik­si­nik­ka­ri löytää aina konstin

Kaiken kierrättävä ja romuillekin uusiokäyttöä keksivä Irja Väänänen leikkelee mielenkiintoiset artikkelit lehdistä talteen. Hän on vuosia kerännyt muistolauseita kuolinilmoituksista, ja ystävät soittavatkin hänelle usein sopivaa muistotekstiä kaivaten.

Romukellojen osatkin kelpaavat Irja Väänäselle. Niistä voi askarella esimerkiksi taulun.
Romukellojen osatkin kelpaavat Irja Väänäselle. Niistä voi askarella esimerkiksi taulun.
Kuva: Tapio Maikkola

Kaiken kierrättävä ja romuillekin uusiokäyttöä keksivä Irja Väänänen leikkelee mielenkiintoiset artikkelit lehdistä talteen. Hän on vuosia kerännyt muistolauseita kuolinilmoituksista, ja ystävät soittavatkin hänelle usein sopivaa muistotekstiä kaivaten.

Martoilta ja kansalaisopiston kursseilta uusia ideoita hankkiva eläkeläinen sanoo uppoutuvansa aamuisin niksien pariin niin, että löytää itsensä vielä puolilta päivin yöpaidasta. "Sellaisina aamuina kun mieheni lähtee esimerkiksi hirvimetsälle, saan rauhassa uppoutua konsteihin."

Paavo Väänänen ei taistele lehdenlukuvuorosta aamuisin, mutta pitää tiukasti huolta, ettei vaimo pääse leikkelemään lehteä tuoreeltaan. "Sakset haen häneltä pois, että ehdin lukea ehjän lehden. Kun Irja tulee Marttojen kerhoillasta, häntä ei saa häiritä, sillä konstit on kirjattava tuoreeltaan muistiin."

Oulun Myllyojalla asuva Irja Väänänen sanoo oppineensa kekseliääksi jo lapsena. "Köyhyys opettaa", kuittaa Utajärven Naamakylältä kotoisin oleva Irja utelun idearikkaudestaan.

"Äitini oli kyläompelija ja seitsemän lapsen sekä karjan hoitaja. Kun leikkikaluja ei ollut, säästi äiti ompelutöistä ylijääneet tilkut, jotka kerättiin puulaatikon kyljessä olleeseen kassiin. Koskaan ei lapsena saanut sanoa, että mitä tekisin. Äiti osoitti aina tilkkukassia ja tekemistä löytyi."



Romukelloista tauluksi


Irja saa niksi-ideoita myös kirpputoreilta, vaikka moittiikin kirpputavaroiden tason heikentyneen. "Usein kaupiteltava tavara on kirpputoreilla ala-arvoista ja likaista", hän kritisoi, mutta myöntää ostaneensa käyttökelpoisen puisen porokortin ja rukinlavan.

"Mietin aina ennen kuin heitän tavaraa pois, mitä muuta käyttöä sille voisi olla. Sain eräältä kotikellosepältä korjauskelvottomia romukelloja, ja säästän kellonosat, sillä idea niiden uusiokäyttöön saattaa löytyä myöhemmin." Hän on tehnyt niistä jo yhden taulun.

Kansalaisopiston luovuuden kehittämiskurssilla hän ideoi ryhmässä talouspaperille 75 erilaista käyttötapaa. "Se käy lämpöeristeeksi, hellehatuksi, kaulaliinaksi, asusteeksi ja niin edelleen", Irja Väänänen listaa.

Vanha sanomalehtikin on leikkeleiden leikkaamisen jälkeen yhä käyttökelpoinen. "Se käy hyvin pakasteiden kuljettamiseen, kun purkit kääräistään sen sisään. Kova valkoinen paperi ei siihen hommaan käy."



Nauru päivässä piristää


Vuosi sitten sydäninfarktin saanut rempseä eläkeläinen on sairastanut myös selkäänsä, joka on leikattu kolmeen otteeseen. Hymy ei ole Irja Väänäsen kasvoilta laimentunut. "Sellainen päivä on mennyt hukkaan, jona ei ole nauranut."

Hän kehuu pienen ihmisen kierrätystaitoa, mutta tuomitsee vaihtolavat. "Kun käyttökelpoisia leluja ja tuoleja löytyy roskalavoilta, käy se kierrättäjän sydämelle."

Arjessa-sivun ahkerin konstien keksijä sanoo käyttävänsä niksejä jokapäiväisissä askareissa ja säästävänsä kummasti.

"Ja kyllä konsteista maksetuilla palkkiolla kirjepaperi- ja postimerkkikulut kattaa. Saahan hoksatuista konsteista itsellekin iloa. Luettu niksi unohtuu yhtä helposti kuin huono vitsi."

40 avioliittovuotta on opettanut pariskunnan säästeliääksi myös pitkän tikun vedossa. "Tulitikut ovat liian arvokkaita pätkittäviksi, joten kun meillä Paavon kanssa tulee kiperä paikka, vedämme pitkää tikkua isolla ja pienellä marmorikuulalla", Irja Väänänen nauraa.

Ilmoita asiavirheestä