Suomessa nikkeliallergiaa oli 1970-luvulla yhdellä prosentilla kouluikäisistä tytöistä, 80-luvulla 16 prosentilla ja 1990-luvulla jo 30 prosentilla. Miehillä se on harvinaisempi, mutta yleistynyt heilläkin. Nikkeliallergiasta ei voi parantua.
Ihotautialan asiantuntijat pitävät todennäköisenä, että lävistyksissä käytetyt metalliset rihkamakorut ovat lisänneet nikkeliallergiaa.
Nikkeliä on korujen ja kolikkojen lisäksi monissa jokapäiväisissä pikkutavaroissa, esimerkiksi vetoketjuissa, napeissa, niiteissä, kellon rannekkeissa, saksissa, ovien vetimissä, tupakansytyttimissä ja silmälasien kehyksissä.
Liukeneva nikkeli voi tunkeutua ihoon ja aiheuttaa yliherkkyyttä. Kun iholle myöhemmin joutuu nikkeliä, kehittyy kosketusallergiaksi kutsuttu ihottuma.
Nikkeliallergikon iho reagoi uuteen nikkelikosketukseen jo muutaman tunnin tai vuorokauden aikana. Iholle ilmestyy pieniä, kutisevia näppylöitä.
Monet nikkeliallergikot saavat käsi-ihottuman, joka pahaksi kehittyessään ilmenee pieninä, vetistävinä näppylöinä sormissa ja kämmenissä.
Puhtaana metallina nikkeli on suunnilleen hopean väristä, mutta sitä saattaa olla kullanvärisissä metalleissa seoksen osana.
EU:n nikkelidirektiivi sisältää määräykset muun muassa koruista, mutta kolikkoja se ei koske.
Lähde: Kuluttajavirasto