Porissa koleuden karkottanut auringonpaiste toi seiväshyppääjä Minna Nikkasen vauhtijuoksuun uuden vaihteen.
Juoksun sujuminen kuorrutti Nikkasen yhdeksännen Suomen mestaruuden Suomen ennätystuloksella 456. Someron Esaa edustava Nikkanen nousi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmäksi seiväshyppääjäksi mestaruuksien määrällä mitattuna. 1950-luvun tähti Eeles Landström ja 1970-luvun ykkösnimi Antti Kalliomäki voittivat urallaan kahdeksan SM-kultaa.
- Olen tosi huono tilastoissa, Nikkanen naurahti ja tarjosi itselleen kahdeksaa mestaruutta.
Nikkanen petrasi kesäkuun alussa Lappeenrannassa hyppäämäänsä Suomen ennätystä sentillä. Lupaava alkukesä himmeni sittemmin kylmiin keleihin, joissa Nikkasen juoksu hyytyi.
- Olen herkkä kylmälle, eikä pysty pitämään niin paljon vaatteita päällä kuin tarvitsisi. Harjoituksissa olen pystynyt treenaamaan 90 prosentin teholla, enkä ole palautunut, Nikkanen kertoi.
Hyvä hyppääminen ei toimi vajaateholla. Porissa hän sai juoksuunsa sata prosenttia lasiin, mikä toi heti kesän parhaan onnistumisen. Se lupaa hyvää elokuun lopussa kisattavia MM-kilpailuja ajatellen.
- Uskon, että voin yltää 460:n korkeuksiin askel askeleelta, Nikkanen linjasi loppukesän tavoitteekseen.
Porissa hän yritti kolmesti 461:stä, mutta ei aivan onnistunut.
Eriksson alitti MM-kisarajan
Estejuoksija Sandra Erikssonin kunnosta ei tarvitse olla huolissaan, vaikka Tukholmassa asuva Eriksson on kilpaillut tällä kaudella harvakseltaan Suomen kamaralla.
IK Falkenin kovan juoksukaartin tähti Eriksson juoksi sunnuntaina soolojuoksuna Pekingin MM-kisoihin oikeuttavan tuloksen. Siitäkin huolimatta, että tuuli puhkui rajusti Porin stadionilla eikä muista ollut kirittäjiksi. Tulosraja alittui yli seitsemällä sekunnilla, kun kello pysähtyi maalissa aikaan 9.36,90.
- Olen nousukunnossa, ja on mahdollista juosta tänä kesänä vielä paljon kovempaa, Eriksson arveli.
Erikssonin ulkoratakauden avaus venyi heinäkuun alussa Seinäjoella juostuihin SM-viesteihin. Kauden ensimmäinen estekisa Lausannen Timanttiliigassa oli karu, kun aikaa kului lähes 10.20.
- Ongelma oli, etten ehtinyt juosta kunnolla ennen Lausannea. Vasta sen jälkeen pääsin kunnolla harjoittelemaan, Eriksson kertoi.
Keväällä vihoittelivat polvi ja nilkka, eikä Eriksson pystynyt juoksemaan viiteen viikkoon. Juoksulenkeille palaaminen jumiutti pohkeet, ja päälle päätteeksi Erikssonin kiusaksi herkesi kuume.
- Nyt kaikki on hyvin.