Sata vuotta sitten monilla avoimeksi kasketuilla alueilla oli jopa puupula. Nyt tilanne on päinvastainen ja niittyluonto on lähes historiaa. Muutoksen kourissa päiväperhosemme on täytynyt selviytyäkseen pysytellä vain juurillaan. Ne ovat säilyttäneet muutosvalmiutensa ja hyödyntävät pienipiirteisiä ympäristöjä, joissa on juuri tarvittava määrä avointa tilaa, tuulelta suojaa ja lämpö hautoo.
Tällaisia paikkoja maisemaltaan rikkonainen luonto tarjoaa lajistomme kantajoukolle runsaasti. Perhosille sopivia reunaympäristöjä ovat muun muassa metsänlaitamat, sähkölinjat, metsänaukeamat, metsäautoteiden varret, pensoittuvat peltoheitot ja valoisat harjukankaat.
Nykyaikainen metsätalous tuo oman merkittävän lisänsä. Kovakouraiset menetelmät eivät tuota niittyjen kaltaisia esteettisiä maisemia, mutta ennen kuin hakkuuaukko muuttuu jälleen metsäksi, paikoille ehtii usein kehittyä metsäniittyjen piirteitä niille ominaisine kasveineen.
Perhostajien kenttäväki on tunnistanut nämä paikat todellisiksi perhoskeitaiksi jo vuosia sitten.