Sunnuntaipäivä alkaa kääntyä iltapäivään, kello on kymmentä minuuttia vaille 13. Limingan liikuntahallin ulko-ovelle on syntynyt jono. Lyhyt, mutta jono kuitenkin.
"Uskon, että katsomoon tulee jotain 150 ihmistä. Joissakin peleissä meillä on ollut vähän enemmänkin, vähän yli 200 katsojaa sinne mahtuu. Tervetuloa."
Janne Nissinaho vilkaisee jo hermostuneena pukukopin suuntaan.
"Pitää varmaan mennä. Porukka taitaa odottaa."
Limingan Niittomiesten salibandyjaoston monitoimimies vääntää mailansa lapaa, vetää pelisukkansa ojennukseen ja palaa muiden pelaajien luokse. Katsojat ovat löytäneet omat paikkansa. Nyt kaikki on valmista pelaajaesittelyä ja itse ottelua varten.
Niittomiesten kakkosdivisioonajoukkue on saanut sarjaotteluun vastustajakseen Tornion Palloveikkojen joukkueen. Panokset ovat kovat: LNM taistelee lohkon kärkipäässä, ToPV pyristelee putoamista vastaan.
Salibandy selätti
muut lajit
Niittomiehet on reippaasti veteraani-iässä. Seitsemän vuoden kuluttua monitoimiseura täyttää sata vuotta.
Ajan saatossa myös LNM on muuttunut. Yleisurheilu, paini ja lentopallo olivat ennen seuran vahvimmat lajit. Nuorekas salibandy on viime aikoina ajanut niiden ohi.
"Meillä on hieman yli 600 jäsentä. Heistä salibandyjaostossa on peräti 240", seuran puheenjohtaja ja monitoimimies Jukka Teerikangas selventää. "Salibandyjoukkueita on 14, joista tämä miesten edustusjoukkue on yksi."
Teerikangas ja Nissinaho paiskivat lujasti töitä, jotta vahvasti kasvavalla Limingalla olisi mahdollisuus tarjota nuorisolleen harrastusmahdollisuuksia.
Seura aloitti salibandytoiminnan kymmenen vuotta sitten. Liigassakin pelannut Nissinaho tuli touhuun mukaan muutama vuosi myöhemmin. Viitosdivisioonaa kolunnut miesten joukkue on sen jälkeen noussut melkein sarjaporras ja vuosi -tahtia ylöspäin.
Tällä kaudella LNM taistelee jo noususta ykköseen ja tavoittelee samalla liigassa pelaavan OLS:n jälkeen Pohjois-Suomen toiseksi parhaan joukkueen asemaa.
"Nousu saa tulla, jos on tullakseen. Mutta välttämätöntä se ei ole - vielä", innokkaat puuhamiehet sanovat.
He ovat laskeneet, että pelaaminen ykkösdivisioonassa kasvattaisi joukkueen menoja nelinkertaisiksi.
"Se ei pelota. Meillä on erittäin hyviä yhteistyökumppaneita, jotka ovat hommassa mukana sydämiensä pohjasta."
Munkit loppuivat
erätauolla
"Se on tasaraha eli yksi euro", Marjaana Bildo ja Anu Pikkuaho hymyilevät tiskin takana.
Tasarahalla Limingassa saa enemmän kuin useimmissa muissa paikoissa: kahvin ja munkin.
Toisella erätauolla munkit loppuvat.
"Teimme niitä 40. Olisi pitänyt tehdä parikymmentä enemmän. Kahvia myimme hiukan yli sata kuppia, lisäksi nämä vakiomäärät limsaa ja karkkia", Niittomiesten naisjaoston jäsen Bildo listaa nopeasti.
Lotvosen Joel juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä viime perjantaina. Erätauolla Joel puristi toisessa kädessään mehupurkkia ja toisessa salibandymailaa.
"Pelimies pojasta tulee. Tuota mailaa ei saa häneltä kädestä pois edes, ei kunnolla edes yön ajaksi", Elina-äiti naurahtaa.
Pisteet kotiin,
pelaaja kotiin
Yhdessä Olli Tornbergin, Petri Niemelän ja Samuli Sarajärven kanssa Niittomiesten runkopelaajiin kuuluva Nissinaho, 31, vie joukkueensa ensimmäisen kerran johtoasemaan, kun ottelun avauserää on pelattu seitsemän minuuttia. Vierasjoukkue haraa tiukasti vastaan, mutta LNM pitää pintansa loppuun asti: ottelu päättyy sen eduksi 7-5.
"Pelkäsin vaikeaa ottelua, ja sehän siitä tulikin", Nissinaho puhaltaa heti päätösvihellyksen jälkeen.
"Omassa päädyssä oli kummallista hätäilyä, ja kaikkiaan pelasimme liian monimutkaisesti. Meidän on saatava pelimme yksinkertaisemmaksi ja lisäksi karsittava noita keskialueen virheitämme. Mutta tärkeintä oli, että pisteet jäivät kotiin."
Nissinaho vaihtaa peliasun siviilivaatteisiin ja kiiruhtaa kotiinsa. Siellä pelimiestä odottavat vaimo ja kolme lasta.