Eduskunnan pitää elää arvonsa mukaan, mutta mitalin toinen puoli on, että sitä ei pidä liioitella, perustelee puhemies Sauli Niinistö sitä, että jatkossa eduskunnan taloudenpidossa painotetaan säästäväisyyttä.
Hankkeiden ja tapahtumien kustannukset arvioidaan etukäteen ja niiden toteutumista myös seurataan, matkustelua pannaan kuriin jne. Asiat eivät enää valu kansliatoimikunnan läpi, vaan se tutkii ne tarkkaan ennen päätöstä jne.
Vaikka eduskunnalta vastaa taloudenpidostaan ja hallinnostaan suvereenisti itse, on Niinistön ottama tiukempi linja paikallaan.
Kymmenkunta viime vuotta talossa on eletty vähän renessanssiruhtinaiden tyyliin. Rahan perään ei ole suuremmin kyselty sen enempää Riitta Uosukaisen seitsemän vuotta kestäneellä kuin sitä seuranneella Paavo Lipposen nelivuotisella valtakaudella.
Talon "normaali" tyyli on ollut se, että jos jotain on haluttu ja tarvittu, se on hankittu. Kun johonkin on päätetty mennä, sinne on menty, monesti joukolla ja business-luokassa. Kaukomaanmatkailua on ruvettu pitämään lähes subjektiivisena oikeutena.
Nyt talossa on uusi isäntä ja sen mukainen komento.
Sauli Niinistö tuli valtiovarainministerinä tunnetuksi valtion rahakirstun tiukkana vartijana. Hänen punakynänsä ei näytä vuosien saatossa tylsyneen. Se on yhä terässä ja iskee nyt eduskunnan menoihin.
"Tiedän, miten mennään lentokoneeseen", Niinistö totesi ilmoittaessaan, ettei tarvitse matkoillaan Lipposen tyyliin vip-tiloja eikä turvamiestä.
Myös muiden matkoista hän pani selvityksen pystyyn. Linja tiukkenee syksyllä. Maailmalle mennään jatkossakin, mutta pienemmällä joukkueella ja Euroopassa lennetään turistiluokassakin.
Uusi ote näkyy eduskunnan menojen budjetoinnissakin. Aiemmat budjetit ovat edenneet talossa samaan tapaan kuin oopperalasku: lentäneet hiljaisesti läpi talon.
Kansliatoimikunta on nuijinut virkamiesesityksen kiinni ja lähettänyt sen tiedoksi valtiovarainministeriöön. Kaikki on ollut sillä selvää. Rahaministeriössä eduskunnan pääluokka on liitetty sellaisenaan valtiovarainministeriön keltaiseen budjettikirjaan.
Valtiovarainministeriö ei neuvottele eduskunnan kanssa budjettiesityksestä kuten ministeriöiden kanssa. Hallituksen budjettiriihessä ei euroista käy kinaamassa eduskunnan edustajaa. Se annetaan se, mitä eduskunta kehtaa pyytää.
Niinistö ja Erkki Liikanen yrittivät valtiovarainministereinä koettaa kepillä jäätä. He kyselivät sen perään, miten eduskunnan menot paisuvat muuta hallintoa enemmän. Kumpikin sai näpeilleen. Lisärakennusottelunkin Niinistö hävisi.
Tämän jälkeen eduskunnan menot on pantu budjettikirjaan suuremmitta keskusteluitta. Oman talon säästäväisyyden tarpeen perään ei ole huudeltu eduskunnassa budjettipuheiden yhteydessä. Oopperalaskustakaan ei olisi noussut hälyä, jos se olisi mennyt "vanhaan tapaan".
Enää ei eduskunnan talousarvioesitys edennyt läpijuoksutuksella. Esitys on tänään keskiviikkona jo kolmatta kertaa kansliatoimikunnassa. Päätös tulee nyt. On pakkokin. Esityksen piti olla valtiovarainministeriössä jo toukokuun lopussa.
Eduskunnan ensi vuoden budjetin loppusumma liikkuu tämänvuotisessa suuruusluokassa, kaikkinensa reilussa 112 miljoonassa eurossa.
Lähivuosina rahaa nielee vuonna 1931 käyttöön otetun talon peruskorjaus. Se tulee maksamaan huomattavasti enemmän kuin reilut 50 miljoonaa euroa niellyt lisärakennus. Peruskorjausprojekti kestää kymmenen vuotta ja alkaa heinäkuussa keittiön remontilla.
Talossa on kuitenkin monta muutakin remontin paikkaa. Niissä voitaisiin noudattaa ja pitäisikin noudattaa tarkempaa talouskuria.
Niinistö huomautti, että matkojen kuriin saattamisessa ei ole kyse vain säästöjen hakemisesta, vaan myös halusta selvittää, paljonko matkapäivistä kertyy niin edustajille kuin hallinnolle resurssihukkaa. "Täytyy muistaa, että eduskunnassakin pitää olla", puhemies painotti.
Välillä näyttääkin unohtuvan, mikä on eduskunnan perustehtävä. Se on lakien säätäminen, valtion talousarvion hyväksyminen ja hallinnon valvominen.
EU ja kansainvälistyminen ovat olleet - helppoja - selityksiä törsäilyllen. Ne toki vaativat ja maksavat osansa, mutta eivät automaattisesti niele maltaita. Ylibudjetoinnin verukkeena niitä ei ainakaan tulisi käyttää.
Eduskunnassa olisi syytä tehdä selvitys myös siitä, vastaavatko talon hallinto- ja henkilöstöresurssit ajan vaatimuksia. Talon virkamieskunta on paisunut parissakymmenessä vuodessa 150:sta noin 500:een, eduskunnan laitosten määrä on kasvanut, kansanedustajille ovat tulleet avustajat, tietotekniikka on kehittynyt jne.
Tälläkin puolella voi olla terve tehostamisharkinta paikallaan. Tulee katsoa ainakin se, onko väki kohdennettu oikeisiin paikkoihin. Niinistön lupaama virantäytön lupamenettely on pieni askel tähän suuntaan. Miksei askel voisi olla reippaampi?