Paavo Lipposen hallituksen viimeiselle budjettiriihelle ennen vaaleja ei voi antaa korkeita tyylipisteitä. Myös hallituksen budjettiesityksen sisällössä näkyvät vaalivuoden paineet.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö tekee jo toista budjettiaan olematta enää kokoomuksen puheenjohtaja, ja se näkyy. Kyseessä on jo Niinistön seitsemäs budjettiesitys, mutta se lipesi hänen kädestään pahemmin kuin koskaan ennen. Niinistö olikin budjettiriihen jälkeen perjantai-iltana järjestetyssä tiedotustilaisuudessa rasittuneemman näköinen kuin koskaan ennen, vaikka yöistuntoa ei tällä kertaa pidettykään. Toinen mahdollisuus on, että hänen rasittunut ilmeensä ja silmäpussinsa johtuivat flunssasta, jonka hän oli saanut pääministeri Paavo Lipposelta.
Budjettiesityksen loppusumma nousi budjettiriihessä 35,7 miljardiin euroon, kun hallitus ratkaisi riitansa vanhan poliittisen taikatempun avulla: hallitus sopi siitä, että loppusumma saakin nousta. Ikävä seuraus tästä on, että valtio joutuu ottamaan taas ensi vuonna velkaa kattaakseen menonsa. Velkaa kuitataan nettomääräisesti noin 200 miljoonaa euroa eli vajaat 1,2 miljardia markkaa. Niinistön tavoitteena on ollut maksaa vanhaa velkaa kiireen vilkkaa pois.
Niinistö on pitänyt ansionaan tähän asti sitä, ettei hänen ole tarvinnut tehdä vaalibudjettia. Vaikka budjetin loppusumman nousu ja velan oton määrä eivät maata kaadakaan, tässä talousarvioesityksessä on vahva vaalibudjetin maku. Myös tapa, millä se syntyi pikkuasioista riidellen, kielii selvästä poliittisesta herkistymisestä vaalien alla. Budjettiriihtä ei sentään tarvinnut venyttää viikonlopun yli, kuten välillä näytti. Niinistö kiitteli riihen päätteeksi pääministeriä tuesta. Ilman sitä sopua tuskin olisi syntynyt vielä perjantaina.
Muu hallitus käveli budjettiriihessä valtiovarainministerinsä yli sairausvakuutusmaksukiistassa tavalla, jota ei ole totuttu näkemään ja vielä kokoomuksen puheenjohtajan Ville Itälän suosiollisella myötävaikutuksella. Niinistö ei saanut läpi esitystään sava-maksun yleisestä korotuksesta. Se tiedettiin jo ennen riihtä, mutta silti ei ollut tyylikästä pöllyttää valtiovarainministeriä antamatta hänelle hyvitystä jostakin muualta. Tosin Niinistö saa syyttää myös itseään. Laatiessaan pohjaesitystään hän oli täysin tietoinen siitä, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät aikoivat pitää kiinni eläkeläisille antamastaan lupauksesta pudottaa heidän sava-maksunsa 1,5 prosentin tasolle muiden vakuutettujen kanssa.
Niinistölle kävi huonosti myös verotuksessa. Hänen veronkevennyssuunnitelmansa mureni lähes olemattomaksi budjettiriihessä eikä hän saanut ajettua läpi edes ajatustaan siitä, että veropäätökset tehdään riihessä. Sosiaalidemokraatit onnistuivat keplottelemaan pelimerkkejä tuloneuvotteluihin, vaikka Niinistöllä oli opillisesti vahvempi argumentti kiistassa tukenaan. Veropolitiikastahan vastaa hallitus, eivät järjestöt. Nyt tuloverot siirtyvät tupo-pöytään.
Niinistön veronkevennysesitys oli alun perinkin määrältään suhteellisen vähäinen takavuosiin verrattuna. Siitä ei jäänyt jäljelle kuin nimellinen 0,3 prosentin alennus valtion tuloveroasteikkoihin. Senkin hän ottaa käytännössä pois korottamalla energiaveroja. Niinpä kokonaisveroaste ei laskekaan, vaan pysyy entisellä 43,5 prosentin tasolla. Ainoa pieni lohtu Niinistön kannalta tässä on se, ettei ajankohta ole paras mahdollinen sinänsä välttämättömän tuloveronkevennyslinjan jatkamiseen.
Kuntarahoista budjetissa löytyi yllättävä ratkaisu: kunnat säästyvätkin pelkäämiltään menetyksiltä. Sen sijaan ne voittavat hallituksen laskelmien mukaan 127 miljoonan euroa siitä, mitä Niinistö esitti alun perin, vaikka hallitus leikkaakin kuntien osuutta yhteisöverotuloista ja pitää valtionosuuksien tarkistuksen puolituksen voimassa.
Selitys tälle löytyy muun muassa siitä, että hallitus lisää panostuksiaan kuntien tuottamiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tämä mahdollistaa niin sanotun subjektiivisen oikeuden laajennuksen lasten päivähoidossa.