Suomen kahdenneksitoista presidentiksi yllättävänkin selvin numeroin valitulla Sauli Niinistöllä, 63, alkaa sunnuntai-illan juhlan jälkeen äkkiä arki.
Hän saa 1. maaliskuuta hoitaakseen tehtävän, johon kohdistuu enemmän kansalaisten odotuksia mihin sen valtaoikeudet riittävät. Ylivoimainen voitto antaa Niinistölle vahvan mandaatin -- ja tuo lisää paineita.
Niinistö kuittasi vakuuttavalla voitollaan kuuden vuoden takaisen niukan tappion. Voitto oli suurempi kuin yksikään 1994 aloitetun suoran kansanvaalin historiassa. Hänen varman päälle rakennettu kampanjansa ei herättänyt nyt yhtä suurta innostusta. Niinistö pääsi kyllä kahdenkeskisissä väittelyissä Pekka Haaviston kanssa enemmän oikeuksiinsa kuin ennen ykköskierrosta.
Molemmat ansaitsevat kiitoksen herrasmiesmäisestä kampanjasta. Herrasmiesmäisyyden kääntöpuolena kaksinkamppailut jäivät värittömiksi. Ehdokkaiden mielipide-erot olivat lopulta marginaalisia. Koska todelliset vaihtoehdot puuttuivat, esille nousivat ehdokkaiden persoonat, taustat ja jopa yksityiselämät. Niinistö oli suurelle enemmistölle henkilönä tuttu ja turvallinen verrattuna Haavistoon.
Niinistön on presidenttinä löydettävä oikea paikkansa parlamentarismissa, jossa hallitus johtaa sisäpolitiikkaa ja EU-asioita. Presidentin ei sovi päsmäröidä päivänpolitiikkaa, vaan hänen tulee tukea hallitusta taustalla. Niinistö esimerkiksi suhtautui kampanjassaan varauksellisesti kuntauudistukseen. Presidenttinä hänen on valittava sanansa jo paljon varovaisemmin.
Niinistö teki kampanjansa likipitäen ainoan virheen nostamalla presidentin roolin pöydälle ehdottamalla epämuodollista Mäntyniemen iltakoulua. Ministerit kavahtivat aivan oikeutetusti silkkipaperiin käärittyä esitystä, joka haiskahti herkkien vallan rajojen uustulkinnalta. Niinistö tulee paljon määritelleeksi presidenttiytensä alkumatkaa sillä, miten tämän ehdotuksen käy.
Tulevan presidentin kokemus virkansa pääsisällöstä eli ulkopolitiikan johtamisesta on ohkainen. Siksi Niinistön välit ulkoministeri Erkki Tuomiojaan (sd.) nousevat avainasemaan. Ongelmia voi tulla jo yksin siksi, että presidentinvaalissa rökäletappion kokeneet sosiaalidemokraatit saattavat alkaa ajaa tiukempaa hallituspolitiikkaa.
Kakkoskierroksella olivat vastakkain ruuhka-Suomen ehdokkaat. Tästä seurasi, että äänestysprosentti laski pohjoisessa ja itäisessä Suomessa alemmaksi kuin muualla, Oulun ja Lapin vaalipiireissä runsaaseen 60:een prosenttiin. Tämä ei ole demokratian kannalta hyvä merkki.
Niinistön on lunastettava vaalilupauksensa ja tehtävä Suomen tärkeimpänä arvovaikuttajana kaikkensa maantieteellisen kahtiajaon ehkäisemiseksi. Hän puhui paljon myös nuorten ja lasten syrjäytymisen estämisestä. Tähänkin huutoon hänen on nyt vastattava. Niinistö palauttaa luonnollisesti jäsenkirjansa. Puolueestaan irtautuminen on Niinistön haasteista pienimpiä, sillä hän on ottanut etäisyyttä kokoomukseen vuosia. Tässäkin mielessä Niinistö on samanlainen kuin presidentti Mauno Koivisto aikoinaan.