Kokoomuksen Sauli Niinistöstä on tulossa Presidentinlinnan seuraava isäntä. Kaleva tutkitutti, miten Oulun vaalipiirissä äänestetään presidentinvaalin toisella kierroksella. Kantansa ilmaisseista Niinistö kerää 64,1 prosentin kannatuksen Haaviston saadessa 35,9 prosenttia. Tulos noudattelee valtakunnallisia mittauksia ja osoittaa osaltaan, että Haaviston mahdollisuudet kukistaa Niinistö ovat hiipumassa enää teoreettisiksi.
Toisaalta peräti 11 prosenttia aikoo jättää kokonaan äänestämättä ja 18 prosenttia ei tiedä vielä, kumpaa äänestäisi. Mikäli kummastakin ryhmästä lopulta uurnille päädytään, prosentit voivat muuttua selvästi. Tuskin kuitenkaan niin paljon, että Niinistön ykkössija tulisi uhatuksi.
Ensimmäisellä kierroksella Timo Soinia, Paavo Väyrystä, Eva Biaudet´a ja Sari Essayahia äänestäneet siirtyvät selvimmin Niinistön äänestäjiksi. Jopa Paavo Lipposta ensimmäisellä kierroksella äänestäneistä niukka enemmistö siirtyy vaalipiirissä Niinistön leiriin. Vasemmistoliittolaiset äänestävät Haavistoa.
Myös ammatin ja aseman perusteella jaotellen Niinistö vetää pitemmän korren. Työntekijät, yrittäjät, toimihenkilöt, johtavassa asemassa olevat ja eläkeläiset ovat selkeästi Niinistön kannattajia. Kotona lastaan hoitavat, työttömät ja opiskelijat kallistuvat puolestaan Haaviston kannalle.
Eduskuntavaalien ja presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen tuloksilla voi varsin perustellusti väittää Suomen jakaantuneen kahteen osaan. Oulusta ylöspäin suurimman kannatuksen saavat eduskunnassa oppositiossa olevat puolueet keskusta ja perussuomalaiset. Keskustan Paavo Väyrynen oli presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen kuningas Oulun ja Lapin vaalipiireissä.
Ja kun katselee sosioekonomisia tekijöitä, presidenttiehdokkaiden taakse näytetään päätyvän sen mukaan, onko äänioikeutettu nyt tai onko ollut työelämässä vaiko sen ulkopuolella. Kärjistäen voisi puhua hyväosaisten ja osattomien Suomesta maantieteellisen jakautumisen lisäksi.
Kehitys on kestämättömillä raiteilla eikä sen estäminen toisaalta ole presidentin valtaoikeuksien sisällä. Mutta jotenkin alueelliseen ja taloudelliseen eriarvoistumiseen on puututtava, riippumatta siitä, kuka on Suomen tasavallan presidenttinä seuraavat kuusi vuotta.
Kun äänet sunnuntaina on laskettu, uusi presidentti joutuu joiltakin osin sekaantumaan sisäpolitiikkaan, vaikka siinä kieltämättä on riskinsä. Suomen jakautuminen on saatava pysäytetyksi ja syntymään uutta yhteisöllisyyttä. Tässä työssä tarvitaan viisasta, oikeudenmukaista ja arvovaltaista presidenttiä. Sukupuolella, iällä tai puolueella ei ole merkitystä kunhan tahto asioihin vaikuttamiseen on olemassa -- ja se on aitoa.
Suomalaista yhteiskuntaa joudutaan remontoimaan niin monelta osin, ettei se työ kestä eriseuraisuutta eikä uusia syveneviä jakolinjoja. Riidan aiheita kun on valitettavan paljon alkaen kuntauudistuksesta eläkeremonttiin ja valtiontalouden säästöihin.