Kokoomuslaisten riveistä oli viikonloppuna kuuluvinaan kohahdus, kun heille kiiri tieto Sauli Niinistön päätöksestä olla lähtemättä ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleihin.
Niinistön tukijat ovat tietysti pettyneitä. Päätös synkisti näkymiä etenkin puolueen Uudenmaan piirissä, joka havitteli häntä tähtiehdokkaakseen. Vain parin prosenttiyksikön päähän presidentin virasta jäänyt nykyinen Euroopan investointipankin varapääjohtaja olisi voinut nostaa puolueen kannatusta ja edustajamäärää vaalipiirissä.
Silti monet kokoomuksessa huokaisivat myös helpotuksesta. Kun Niinistö nyt pysyy ulkona päivänpolitiikasta, puolue ei ajaudu tilanteeseen, jossa sillä olisi kuin kaksi kärkeä: varsinaisena puheenjohtajana nuori ja vielä melko kokematon Jyrki Katainen ja tämän suurena varjona näyttönsä jo antanut Niinistö.
Asetelma olisi ollut myrkkyä nimenomaan Kataiselle. Eduskunnassakin Niinistön olisi varmasti ollut vaikea tyytyä hiljaisen rivikansanedustajan asemaan. Ja jos kokoomus pääsee vaalien jälkeen hallitukseen, Niinistö oli ollut myös ilmiselvä ministeriehdokas, Kataisen ohella kuin itseoikeutettu.
Kansanedustaja Suvi Lindén totesi Kalevassa runsas kuukausi sitten, ettei hän ymmärrä, miksi Niinistön pitäisi palata päivänpolitiikkaan. Niinistöltä näytti menevän hyvän aikaa ennen kuin hän sisäisti tämän itse.
Niinistö ehti keväällä sanoa kahteen kertaan harkitsevansa kansanedustajaehdokkuutta. Siitä noussut epävarmuus on nyt poissa. Niinistön pankinjohtajakausi päättyy ensi vuonna, jolloin hänen on aiemman ilmoituksensa mukaan määrä palata Suomeen. Ainakin päivänpolitiikka on nyt suljettu pois.