Eduskunnan puhemies Sauli Niinistön reippaat "unilukkarin" otteet aiheuttavat päänsärkyä kokoomuksen nykyjohdossa. Tällä menolla Niinistön ja Jyrki Kataisen julkinen yhteentörmäys on vain ajan kysymys.
Tuskin oli kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen päässyt juhlistamasta suurimman puolueen asemaansa eurovaaleissa ja siedettävää yhden paikan menetystään europarlamentissa, kun puoluetoveri ja ex-valtiovarainministeri Sauli Niinistö iski jälleen.
Niinistö syytti MTV3:n haastattelussa tylysti hallitusta siitä, että se salaa taloustietoja eduskunnalta. Kun Katainen on valtion varoista päällimmäisessä vastuussa oleva ministeri, Niinistön kritiikki osui suoraan häneen. Mikäli vaalituloksesta olikin syntynyt jonkinlaista euforiaa kokoomuksessa, Niinistö lakaisi sen kerralla pois.
Puhemiehen käsitys on, että budjetti lepää "lähes 10 prosenttia tyhjän päällä". Lisäksi Niinistö ihmetteli valtiovarainministeriön kiivautta toteuttaa stressitestejä maailman pankeissa, kun oman julkisen talouden arvioinnissa olisi aivan tarpeeksi tekemistä.
Eduskunnan puhemiehet ovat yleensä varoneet ottamasta kantaa päivänpolitiikkaan saatikka arvostelleet hallitusta ja omaa puoluettaan näin kovin sanoin. Itse asiassa Niinistö tuli epäsuorasti syyttäneeksi Kataista salailun lisäksi vastuuttomuudesta ja epäpätevyydestä.
Presidentinvaalikampanjansa aikana nelisen vuotta sitten Niinistö ilmoitti halustaan olla "unilukkari", ihmisten herättelijä. Sitä hän on totisesti ollut. Eikä puolueuskollisuus ole estänyt häntä heittämästä halolla myös omiaan. Sekin on kunnioitettava piirre. Itsekritiikki on kritiikin lajeista vaikeimpia. Eduskunnan puhemiehellä on paljon painoarvoa, jos hänellä vain on sanottavaa. Niinistön puheenvuoroissa on tavannut olla potkua.
Nyt puheisiin on hiipinyt jankkaaminen. Hänen viestinsä on kerta kerran jälkeen syvä huoli maan taloudesta. Sillä ei ole paljon merkitystä, onko maa nousu- vai laskusuhdanteessa, huonoihin aikoihin on varauduttava.
Joko kyseessä on vaikealta valtiovarainministerikaudelta 1990-luvulla jäänyt trauma tai sitten halu pysytellä tiukasti otsikoissa. Vaikka Niinistö ei ole julkisesti kertonut, pyrkiikö presidentiksi vuonna 2012, yhdeksi selitykseksi korkealle poliittiselle profiilille on heitetty tuleva presidentinvaali. Katainen on selvinnyt puoluejohtajana hyvin ja ulkoministeri Alexander Stubbista on tullut yhtäkkiä koko kansan lemmikki. Eikä Niinistö todellakaan aio jäädä kummankaan varjoon.
Puheenjohtaja Katainen on toistaiseksi kohdellut hyvin kunnioittavasti puhemiestä, joka puolestaan nauttii laajaa arvostusta Suomessa, yli puoluerajojen. Kuitenkin aivan selvästi on lähestymässä se piste, jossa Katainen joutuu ottamaan uuden asennon suhteessa ex-valtiovarainministeriin ja ex-kokoomusjohtajaan.
Vaikka Niinistön esittämät talousnäkemykset ovat kieltämättä perusteltuja, ne antavat samalla aseita opposition käsiin ja murentavat osaltaan Kataisen poliittista perustaa puolueensa johdossa ja valtiovarainministerinä. Rauhallinen ja pitkällä pinnalla varustettu Katainen on jo kerran aikaisemmin osoittanut kykyään myös vaikeisiin päätöksiin siirtämällä naisasioissaan kompastuneen Ilkka Kanervan syrjään ulkoministerin paikalta.
Mikäli Kataisen ja Niinistön julkinen sanailu jatkuu samanlaisena, reipas yhteentörmäys on ennen pitkää edessä. Paradoksaalista on, että molemmat ovat talousfaktoista suunnilleen samaa mieltä, mutta poliittinen väistämättömyys saa miesten sukset ristiin.