Ensi perjantaina tehtävänsä jättävä Suomen pitkäaikaisin naisministeri Sinikka Mönkäre (sd.) muistelee uransa dramaattisinta vaihetta Etelä-Saimaan haastattelussa sunnuntaina.
Hallitus valmisteli keväällä 1996 työttömyysturvan leikkauksia. Palkansaajajärjestöt vastasivat uhkaamalla mittavilla lakoilla. Ratkaisua haettiin yötä myöten.
Myöhään illalla valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) ja sosiaali- ja terveysministeri Mönkäre neuvottelivat kahden kesken.
"Hän oli niin hävytön minua kohtaan, että sen jälkeen ainoan kerran urani aikaan tuli yksi kyynel silmäkulmaan, itketti. Yritin perustella Niinistölle omaa malliani, joka oli tehty huolella työmarkkinaosapuolien kanssa. Niinistö ei sitä hyväksynyt ehkä sen takia, ettei ollut siihen vielä perehtynyt tai sitten se vain oli politiikantekoa."
"Hän haukkui minut aivan pystyyn. Menin aivan äimänkäeksi. Virkamieheni kuiskasi, että lähde nyt pois. Menin toiseen huoneeseen ja ilmoitin pääministerille, ettei tästä taida tulla mitään", Mönkäre muistelee haastattelussa.
Neuvotteluja jatkettiin yöllä isommalla porukalla, mutta valmista ei tahtonut tulla silloinkaan.
"Joskus kahden aikaan Lipponen totesi, että ei tästä tule mitään. Hän ilmoitti marssivansa presidentin luo ilmoittamaan, että hallitus eroaa."
Mönkäre paljastaa haastattelussa, että hallituksen sitoutumaton maatalousministeri Kalevi Hemilä sai kuitenkin riitaosapuolet eli kokoomuksen, demarit ja vasemmistoliiton yrittämään vielä sopua.
Niinistön korvasi ratkaisevissa neuvotteluissa opetusministeri Olli-Pekka Heinonen (kok.) ja lopulta sopu syntyi.
"Hauskinta tässä on se, että viikon kuluttua Niinistö esitteli sen mallin omanaan", Mönkäre kertoo ja arvelee nyt, että tuoreella valtiovarainministerillä oli "hirveä tarve päteä ja tehdä, olla kova".