Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (kok.) haluaa Suomeen uutta ulkopolitiikkaa. Ensimmäisenä askeleena hänen mielestään voisi olla, että Suomi unohtaisi itse kehittelemänsä "kryptisen lisälauseen" EU:n turvatakeista ja vaatisi sen poistamista, kun perussopimuksesta taas neuvotellaan.
Niinistö hahmottelee uudessa kirjassaan Hiljaisten historia (Teos) tulevaisuuden Eurooppaa. Siinä EU:n ja Venäjän suhteet lähentyvät, Natossa on enemmän EU:n puhevaltaa eurooppalaisissa kysymyksissä ja Suomessa vähemmän amerikkalaisvastaisuutta.
-- Tähän tilanteeseen kannattaisi tähdätä ja valmistautua. Siksi siitä olisi puhuttava vaalien allakin, kaiken leimaamisen uhalla, hän tiivistää ja ottaa näin kantaa ajankohtaiseen ulkopoliittiseen keskusteluun.
Niinistö pitää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Suomessa "hämyisenä alueena". Hänen mielestään on pitkään ollut taipumusta yksioikoiseen mustavalkoiseen ajatteluun. Nykyisin tämä liittyy Nato-keskusteluun.
-- Ellei tyydy ilmaisuun "ei ole ajankohtainen, optio jäsenyydestä riittää", on Naton kannattaja ja ulko- ja turvallisuuspoliittisesti väärässä. Kaava on sama, kun ei haluta, uskalleta tai kyetä puhumaan avoimesti, niin leimataan. Hyväksi vaientajaksi koettu keino on jäänyt veriin, hän kirjoittaa.
Halosella kaksi puolta
Niinistö luonnehtii kirjassa myös presidentti Tarja Halosta. Hän näkee Halosessa kaksi puolta. Toisaalta Halonen on äkkipikainen ja sitä aivan harkitsemattomuuteen asti. Toisaalta hän on taas tunnelman herkästi vaistoava ja silloin aidon empaattinen. Kuitenkaan Niinistön mielestä nämä eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia ominaisuuksia: istuvalla presidentillä oli temperamenttia moneen lähtöön.
Esimerkkinä Halosen empaattisuudesta Niinistö mainitsee tilanteen, kun hän ja Halonen Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen uusina ministerinä kuuntelivat turvallisuusohjeita. Autoturvallisuudesta heille kerrottiin, miten helposti ihmisen ydinjatkos katkeaa sivulta tulleessa iskussa.
-- Tunsin oloni hetki hetkeltä yhä tuskaisemmaksi ja sain sen vaivoin peitettyä, tiesin tämän kaiken liiankin hyvin. Tarja istui vieressäni ja vaistosi. Yhtäkkiä tunsin, kun hän laski kätensä kädelleni ja puristi hetken keveästi. Ei tarvittu sanoja, kumpikaan meistä ei edes kääntänyt katsettaan, kosketus kertoi ymmärtämisen, hän kiittää. Niinistön vaimo oli hieman aiemmin kuollut liikenneturmassa.
Kirjoituksesta paljastuu myös Niinistön kielteinen kanta presidentin valintavasta ja valtaoikeuksista tehtyihin ehdotuksiin. Hän muistuttaa, että presidentinvaaleissa äänestää 300 000 ihmistä enemmän kuin eduskuntavaaleissa. Hänen mielestään nämä kokevat, että äänestäminen on sittenkin selkein tilaisuus vaikuttaa.
-- Kannattaakin miettiä, jätetäänkö presidentin valinta eduskunnan tehtäväksi. Kannattaa myös miettiä, riisutaanko presidentiltä sittenkään kaikkea toimivaltaa. Kumpikin ratkaisu johtaisi siihen, että nekin noin 300 000 ihmistä katoavat lopullisesti vaaliuurnien ääreltä.