pirjo.kukko-liedes@kaleva.fi
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ei aio jatkossakaan teipata suutaan kiinni.
"En koe, että minut on äänestetty tänne, eduskuntaan, teippi suuhun", Niinistö itse perustelee viime aikaisia lausuntojaan.
Omat paineensa Niinistölläkin siis on olla olematta hiljaa. Jokainen muukin kansanedustaja vetoaa mieluusti äänestäjiinsä. Tässä suhteessa puhemies, joka oli edellisten eduskuntavaalien äänikuningas, ei ole poikkeus.
Selvä raja kulkee tietysti siinä, että eduskunnan istuntosalissa puhemies ei käytä päivänpoliittisia puheenvuoroja. Tietyissä tilanteissa ulospäinkin hän puhuu koko eduskunnan suulla tai edustaa instituutiota. Tätä linjaa Niinistökin on noudattanut tiukasti. Tässä suhteessa syrjähyppyjä on turha etsiä.
Muuten eduskunnan puhemiestä ei ole velvoitettu kulkemaan tuppisuuna. Jo Niinistöä ennen puhemiehenä olleelta Paavo Lipposelta totuttiin kuulemaan lausuntoja yhdestä jos toisestakin asiasta. Niitä myös pyydettiin puhemieheltä hanakasti. Sama on tilanne Niinistön kohdalla.
Taivastelijoille ja kauhistelijoille on siten luvassa purtavaa jatkossakin. Myös hallitusherrat ja -rouvat saavat varautua sivusta tuleviin kommentteihin siitä, mitä kannattaisi tai olisi kannattanut mieluummin tehdä; etenkin nyt vallitsevassa taloustilanteessa.
Miksi valtakunnan kakkosmies ei sitten malta pitää näppejään erossa talouspolitiikasta varsinkin kun valtiovarainministerin salkkua kantaa kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen? Eikö Niinistö ymmärrä, että hänen valtiovarainministerin aikaiset oppinsa eivät sellaisenaan ole siirrettävissä tähän päivään?
Kyllä Niinistö tämän ihan hyvin tietää.
Hän perustelee ulostulojaan sillä, että meillä keskustelu taloustilanteesta on ollut hieman jälkijättöistä. Kansainvälisen finanssikriisistä johtuvat ja Suomeenkin ulottuvat olosuhteet ovat Niinistön mielestä nyt sellaiset, että keskustelua ja erilaisten näkemysten esiin tuomista tarvitaan mahdollisimman laajasti.
Presidentinvaaleissa Niinistö kauppasi itseään valtakunnan unilukkarina. Nyt parlamentin unilukkari on pannut vauhtia muun muassa eduskunnan hallintouudistukseen. Viime aikaisten lausuntojensa perusteella puhemies on halunnut heittäytyä myös hallituksen ajaman talouslinjan unilukkariksi.
Oma riskinsä tässä on. Niinistön kommentit nähdään tai ainakin halutaan nähdä hallituksen ja etenkin valtiovarainministeri Kataisen selkään puukottamiseksi varsinkin kun Niinistön ja oppositiopuolueiden näkemykset näyttävät osuvan monessa varsin yksiin.
Niinistön puhe on monesti myös sen verran pohdiskelevan vaikeaselkoisia, että siitä jää herkästi elämään julkisuudessa vain yksi nosto. Kun hän esimerkiksi sanoo pelkäävänsä, että kun valtio nyt alentaa tuloveroja paine kunnissa veronkorotuksiin ja leikkauksiin kasvaa, jonnekin taka-alalle häipyy jatkoselitys siitä, miten eriarvoisuus yhteiskunnassa kasvaisi ja mitä muuta tästä seuraisi.
Tulevaisuuden uskon valaminen on miehelle, joka on omien 1990-luvun rahakirstun kantajan kokemustensa vanki, vaikea laji.
Silti lienee parempi, että Niinistökin osallistuu keskusteluun ja jopa varoittelee kuin vaikenee.
Päätöksiä tekevät ja valtaa käyttävät ne, jotka istuvat hallituksessa. Heillä on myös vastuu tiestä, joka kuljettavaksi valitaan.