Niina Ailovuo vaihtoi in­si­nöö­ris­tä hy­vin­voin­ti­oh­jaa­jak­si – "Työ alkoi olla sel­lais­ta, ettei se vas­tan­nut omia ar­vo­ja­ni"

Niina Ailovuo on joutunut opettelemaan armollisuutta itseä kohtaan.

- Omat uskomukseni ovat olleet monessa kohtaa tielläni. Samaa huomaan asiakkaissani, Niina Ailovuo sanoo.
- Omat uskomukseni ovat olleet monessa kohtaa tielläni. Samaa huomaan asiakkaissani, Niina Ailovuo sanoo.
Kuva: Kati Valjus

Niina Ailovuo on joutunut opettelemaan armollisuutta itseä kohtaan.

Niina Ailovuo rakensi pikkutyttönä taskulampuista ja peileistä piirtoheittimen ja purki ja kasasi rannekellojen koneistoja.

– Pikku insinööri asui minussa. Haaveilin kouluiässä kyllä myös kuvaamataidon opettajan ammatista, mutta ajattelin, etten ole tarpeeksi taiteellinen.

En ole tarpeeksi jotain. Aika ajoin pintaan pomppaava ajatus on myöhemmin elämässä asettanut Ailovuon monesti selkä seinää vasten. Kuka sanoo, etten ole tarpeeksi?

– Minä itse! Suurimmat haasteet minulla ovat aina olleet itseni kanssa, Ailovuo sanoo.

Kun Ailovuo oli vuoden kasannut työkseen sykemittareita, häntä alkoi kiinnostaa tuotekehitys. Hän päätyi opiskelemaan tuotekehitystä ja markkinointia Kemin ammattikorkeakouluun.

– Ymmärsin siellä, että olen hyvä matematiikassa. Olin siihen saakka ajatellut siitäkin, etten ole tarpeeksi hyvä.

Vastavalmistunut tuotekehitysinsinööri työllistyi mekaniikkasuunnittelijaksi ja tiiminvetäjäksi. Ongelmat työpaikalla alkoivat kuitenkin pian kasautua.

– Johtamisessa oli ongelmia ja tiiminvetäjät olivat kovassa puristuksessa. En pystynyt enää ylpeänä sanomaan, että olen vastuussa tästä. Työ alkoi olla sellaista, ettei se vastannut omia arvojani ja aloin voida huonosti.

Merkityksellisempi työ. Sellainen oli alkanut hiipiä Ailovuon ajatuksiin. Olisiko jotain mielekkäämpää? Miten voisin auttaa muita ihmisiä?

– Minulla oli töissä sellainen projektikirja. Myöhemmin olen huomannut, että olin jo tuolloin kirjoittanut siihen, että ”minä en ole syntynyt tänne kärsimään”, Ailovuo naurahtaa.

Kaksi pientä lasta pitivät Ailovuon ajatukset viikonloppuisin pois työasioista, kunnes sunnuntaisin alkoi ahdistaa.

– Se oli todellinen pysäytys. Huomasin, että tässä minä olen perheeni kanssa, mutta ajatukseni ovat ahdistavissa työasioissa.

Kun ajatus irtisanoutumisesta keskellä yötä iski, aviomies antoi täyden tukensa.

– Hän sanoi jo miettineensä, kuinka kauan aion jaksaa.

Ailovuo oli hakeutunut joogaohjaajakoulutukseen jo hiukan ennen irtisanoutumistaan. Edessä oli kuitenkin yksi iso mutta.

– Taas ajattelin, etten ole tarpeeksi. Että olen ihan tavallinen, en ole mikään rastapäinen joogi, joka syö pelkkää kasvisruokaa.

Vanha uskomus laittoi Ailovuon taas sen verran tiukille, että tämä huomasi pystyvänsä kääntämään asian vahvuudekseen.

– Entä, jos se juuri onkin vahvuuteni, että olen samanlainen kuin asiakkaani?

Tärkeä kolahdus oli myös hathajoogan löytyminen. Lempeys itseä kohtaan toteutuu Ailovuon hathajoogatunneilla. Osa asiakkaista on kulkenut mukana pian kuusi vuotta.

Nykyisellään Ailovuon Sielunliike-yritys pitää sisällään monenlaisia hyvinvoinnin palveluja, joogan lisäksi muun muassa henkistä valmennusta ja TRE-stressinpurkua. Ihmisten auttaminen on tavalla tai toisella läsnä jokaisessa työpäivässä. Ailovuon omaan polkuun kuului löytää itsestään voima ja potentiaali tehdä tarvittava muutos.

– Omat uskomukseni ovat olleet monessa kohtaa tielläni. Samaa huomaan asiakkaissani. On mieletöntä nähdä, kuinka pienillä asioilla niitä pystytään muuttamaan. Nyt riitän itselleni, ja samaa armollisuutta itseä kohtaan haluan jakaa myös muille.

Niina Ailovuo

Syntynyt Oulussa vuonna 1977.

Tuotekehitysinsinööri, Kemin ammattikorkeakoulu 2003.

Harrastanut joogaa vuodesta 2003. Kouluttautunut joogaohjaajaksi 2015.

Kouluttautunut henkiseksi valmentajaksi 2018.

Sielunliike-yritys perustettu 2015. Toimitilat Lasaretissa.

Ohjaa joogaa ja tarjoaa erilaisia hyvinvoinnin palveluja useassa eri kuntokeskuksessa Oulussa.

Lempimantra: ”Opettaja saapuu, kun oppilas on valmis.”

www.sielunliike.fi.