Kansan syvien rivien suhtautuminen poliitikkoihinsa näyttää olevan yhä ongelmallisempaa. Poliittiset broilerit eivät kelpaa, eivät liioin kokemattomat julkkisehdokkaat. Puolueilla voi pian olla vaikeuksia löytää minkäänlaisia ehdokkaita.
Mielipidemittausten perusteella kansalla tuntuu olevan huikeita vaikeuksia suhtautumisessaan poliitikkoihin. Kaleva julkaisi pitkin viikkoa tuloksia TNS Gallupilla teetetyistä mielipidemittauksista, joissa kysyttiin kansan näkemyksiä eurovaalien julkkisehdokkaista, vaalirahoituksesta ja kansanedustajien asettumisesta eurovaaliehdokkaiksi kesken eduskuntakauden.
Tulokset eivät sinällään sisältäneet suuria yllätyksiä. Valtaosa vastanneista arveli julkkikset lähtökohtaisesti huonommiksi ehdokkaiksi kuin politiikassa pitkään vaikuttaneet. 55 prosenttia halusi vaalirahoituksen julkiseksi jo ennen vaaleja. Kaikkein tasaisin oli jakauma sen suhteen, voiko istuva kansanedustaja asettua ehdolle. 50 prosenttia hyväksyi, 43 prosenttia ei hyväksynyt.
Vaikka kansan mielipiteen oikeellisuuden epäilemisessä on riskinsä, Kalevan mittaus saa aprikoimaan, että mahtaakohan kansa oikeasti tietää mitä se tahtoo.
Suhtautuminen julkkisehdokkaisiin on pohjimmiltaan aivan terveen järjen mukaista. Juuri näin, ei pelkän julkisuuden kannuksin pidä pyrkiä politiikkaan, ei edes europarlamenttiin. Suomalaisten meppien täytyy osata substanssia ja puhua riittävästi vieraita kieliä pärjätäkseen tehtävissään kunnolla. Mikään leikkipaikka europarlamentti ei ole.
Mikä tutkimuksen tuloksissa pistää kylläkin silmään on se, että toistuvasti politiikkaan huudetaan uusia kasvoja ja ajatuksia. Poliittiset broilerit, jolla haukkumanimellä on leimattu ikänsä politiikan parissa työskennelleet, manataan kansan syvissä riveissä manalan alimmille porteille.
Kun mielipidemittauksissa ei uskota ns. julkkisehdokkaiden kykyihin ja toisella puolella tuhojaan tekee syvä epäluottamus politiikan konkareihin, jää väkisinkin ihmettelemään, kuka politiikan avainpaikoille sitten kansan mielestä olisi sopiva.
Demokratiaan pohjaavan yhteiskunnan kannalta tämänkaltaisessa suhtautumisessa on suuria vaaroja. Demokratia toimii vain niin kauan kuin sillä on kansalaisten laaja luottamus, mutta myös kiinnostus. On viitteitä siitä, että molemmat ovat rapautumassa.
Euroopan unioni on suomalaisille abstraktio, siellä jossakin. Se tunnetaan valitettavan laajasti vain perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin lennokkaista sloganeista, joissa EU on kaiken pahan alku ja juuri. Kaiken lisäksi EU on huono kertomaan onnistumisistaan. Sen byrokratiaa on helppo pilkata ja sen rahankäyttöä voi jokainen arvostella. Kyse on kuitenkin usein pienistä sivupoluista suurten kokonaisuuksien vieressä.
Yhteiskuntaopin tai kansalaistaidon opetuksen lisäämistä peruskouluissa on syytä vakavasti pohtia. Yhteiset instituutiot yhteisten asioiden hoitamiseksi ovat niin arvokkaita, ettei niitä pitäisi ohittaa vain puolihuolimattomilla letkautuksilla poliitikkojen kyvyttömyydestä ja politiikan likaisuudesta. EU on monimutkainen historiallinen ja poliittinen kokonaisuus, suuri rauhanliike joka kaikkine puutteineenkin on saanut paljon aikaan myös kovan talouden puolella.
Kun seuraavat EU-vaalit pidetään vuonna 2014, suomalaisilla on pakko olla paljon parempi käsitys EU:sta ja EU-vaalien merkityksestä. Ongelma ei aina ole EU:ssa, voi se olla Suomessakin.