Ei paljon naurata.
Suomalaisilla mäkimiehillä on maailmalla kivikasvojen maine. Hymyttömyyttä on käytetty hyväksi myös maajoukkueen mainostamisessa.
Miten mäkimaajoukkueen uusi tulokas, Ounasvaaran Hiihtoseuran Harri Olli sopeutuu kivikasvoiseen imagoon? Onnistuuko Ollilta hymytön ilme?
"Onnistuu", Olli vastaa - ja tietenkin - naurahtaa.
20-vuotias rovaniemeläinen myöntää olevansa rauhallinen ja yleispositiivinen nuori mies. Olli tietää, että suomalaisten mäkimiesten kesken herja lentää ja nauru raikaa siinä missä muillakin mailla.
"Se on eri asia, kun kamera kuvaa kilpailutilanteessa. Siinä vaiheessa pitää keskittyä tarkkaan, jotta hypyssä ei tapahtuisi mitään virhettä. Ei silloin ole mahdollista mitään showta vetää."
Surkeudesta
maailmancupiin
Oli kypärän sisässä hymyilevä nuori mies tai ei, suurelle yleisölle Ollin naama ei ole tuttu. Kun rovaniemeläinen oli toissa viikonloppuna Harrachovin maailmancupin jälkimmäisessä kilpailussa toiseksi paras suomalainen Janne Ahosen jälkeen, joutui moni katsoja ihmettelemään: kuka on Harri Olli?
19:s sija nosti Ollin kamppailemaan tosissaan myös Torinon olympiapaikasta.
Yllätys?
"Kaikki laji-ihmiset ovat tienneet, kuinka lahjakkaasta hyppääjästä on kyse. Hänellä oli kuitenkin koko viime kauden ajan tekniikkamurheita. Kun päälle lasketaan vielä kesäkuussa alkanut armeija, on Harrin onnistuminen ollut tietyllä tavalla yllätys", mäkihypyn päävalmentaja Tommi Nikunen myöntää.
Ollilla on menossa ikiomat Harrin oppivuodet. Hyppääjä aloitti edellisen kauden B-maajoukkueen ringistä, mutta hyppy ei lähtenyt putkeen, eikä edes sinne päin.
Kaksinkertainen nuorten MM-kisojen joukkuemitalisti ei saanut tulosta aikaiseksi millään.
"Kausi meni sen verran surkeasti, etten päässyt kisareissuille ollenkaan mukaan. Siinä oli moni asia pielessä, enkä enää edes muista, mistä koko homma kiikasti", Olli miettii.
Seuraava kesäkään ei lähtenyt lupaavasti liikkeelle, mutta sitten loksahti.
Olli pääsi syksyllä takaisin B-valmennettavien joukkoon ja joulukuun alussa nuorukainen hyppäsi Continental cupissa Rovaniemellä voiton ja kakkostilan arvoisesti.
Onnistuminen toi paikan maailmancupin kisoihin. Yhtäkkiä legendaarinen mäkiviikko ja jopa Torinon olympialaiset ovat realistisia tavoitteita.
"Olenhan minä tiennyt, missä olympialaiset järjestetään. Kyllä niitä kisoja välillä miettii, toivoo ja haluaa."
Ongelmat jo
vauhtimäessä
Alkukauden perusteella olympiakoneeseen ovat varmoja vain Janne Ahonen sekä Matti Hautamäki, kunhan ex-oululainen saa hyppynsä kasaan. Muut paikat ovat avoinna kenelle tahansa.
Olli kuuluu mäkimiehenä siihen ryhmään, jolla tuntuu olevan ponkaisuissaan vain on- ja off-näppäimet.
"Silloin kun kulkee, menee todella hyvin. Välillä taas menee aivan toisinpäin. Yleisin virheeni on vauhtimäen asennossa. Ponnistus ei silloin lähde luonnollisesti."
Kun virhetila on päällä, tuntee hyppääjä mahdollisen epäonnistumisen heti ponnistuksen jälkeen. Vaikka ilmalento ei kestäkään kauan, ehtii Olli miettiä sen aikana syntyjä syviä.
"Riippuu tietenkin, kuinka huonosta hypystä on kysymys. Jos epäonnistuu ja kuitenkin pääsee lähelle toisen kierroksen paikkaa, ottaa päähän oikein kunnolla. Jos tössähtää kummulle, ei enää tiedä, itkeäkö vain nauraako."
Jos Ollin toive olympiamatkasta toteutuu, tuo se mukavan tauon Lahden Urheilukoulun harmaisiin aamuihin. Mäkimies on oppinut puolessa vuodessa joka tapauksessa asepalveluksen olennaisimmat kohdat.
"Jos tässä vielä ehtisi syömään", Olli yskäisee puhelimeensa.