Professori teki testin opiskelijoidensa parissa. Hän lupasi tarjota ravintolassa juomat sillä ehdolla, että opiskelijat maksavat itse muut tilauksensa. Kaikki valitsivat ruokalistalta yksissä tuumin vain edullisimpia vaihtoehtoja. Kun jonkun ajan kuluttua lähdettiin uudestaan ulos syömään sovittiin, että nyt lasku jaetaan kaikkien kesken. Tällä kertaa opiskelijat tilasivat läpi ruokalistan, myös kaikkein kalleimpia annoksia.
Eksperimentti on pieni osoitus siitä, miten hyvinvointiyhteiskunta toimii. Vain harva välittää loppusummasta, kun loppulasku joka tapauksessa jaetaan kaikkien kesken. Monia kiinnostaa vain se, että saa itse yhteisellä rahalla mahdollisimman paljon.
Esimerkki on lainattu Alexander von Schönburgin uudesta teoksesta Die Kunst des Stilvollen Verarmens. Hän jakaa vanhan aatelissuvun vesana oppeja siitä, miten köyhtyä tyylikkäästi. Kirjoittajan sisar Gloria on itseasiassa yksi Saksan ylimmän kerman tunnetuimpia edustajia. Pikkuveli sen sijaan taiteilee prinsessavaimoineen miljonäärituttujensa ja vuokra-asunnon välimaastossa.
Kirjoittaja on yksi irtisanotuista. Hänellä oli Berliinissä työsopimus, joka lupasi toimittajan tulojen nousevan joka vuosi parilla sadalla eurolla. Kunnes syyskuun 11. kuohuissa Frankfurter Allgemeine Zeitung erotti viimeksi palkatut.
Suku on köyhtynyt jo vuosisatoja ympäri Eurooppaa, mutta aina tyylillä. Todellinen luksus ei ole saatavissa kaupoista, vaan asettamalla prioriteetteja, kirjoittaja todistaa ja viittaa myös vanhempiinsa. Äiti somisti kodin Ikea-mööpelit kauniilla kankailla ja isä oli metsällä onnellinen pelkästä harakasta.
On vain vastustettava ylimääräisiä houkutuksia ja keskityttävä siihen, mikä tuottaa todellista iloa. Kreivi onkin laittanut suun säkkiä myöten vaikkapa lomailemalla lähipiirin puistoissa tai kutsumalla kotiin illalliselle ilman, että joutuisi velkaantumaan pöydän antimista. Onnea vankistaa sekin, että osaa arvottaa itseään muutenkin kuin pelkästään työn kautta.
Myönnettäköön, että esimerkkihenkilömme on jo alunperin toisenlaisen elämän airut. Hänhän kantaa jo kotoaan boheemia kulttuuriperintöä ja saattaa löytää postilaatikostaan noin vain kutsun kahdelle Bruneihin lentolippuineen. Ja vaikka laskuja sateleekin, hän ei tunnu vajonneen kokemaan todellista taloudellista ahdinkoa myönteisen asenteensa ja valtaisan suhdeverkkonsa keskellä.
Tietty sanoma on silti jaettavissa. Pankkitilin saldo ei koskaan paljasta omistajansa elämän todellista laatua. Jokaisen on myös hyvä valmistautua siihen, että jonakin päivänä olemme kaikki köyhempiä. Jakaminen on edessä joka tapauksessa.
Jakamista on puuhattu viime aikoina monella taholla. Maailman kauppajärjestö on ponnistellut kohti kaivattua ratkaisua kuluvalla viikolla Hongkongissa. Myönnytyksiä kaivataan etenkin rikkailta teollisuusvaltioilta. Vääristävista maataloustuista olisi päästävä, että köyhät maat saavat tuotteensa markkinoille.
Myös EU:n huippukokouksessa Brysselissä on menneet päivät puitu tärkeää isojakoa. Vanhojen jäsenvaltioiden on ollut laajentumisen jälkeistä budjettia sorvatessa ylettömän vaikea luopua mistään ja etenkään vuosien takaisista erityseduistaan. Riidan kohteena on ollut niinkin vaivainen luku kuin 0,03 prosenttia.
Olemme edelleen kovin kaukana intiaaneista, joilla yhteisön suurimman arvostuksen ansaitsi hän, joka lahjoitti omaisuudestaan pois kaikkein eniten. Kun antaa, niin saa. Levollista antamisen juhlaa.