petri.hakkarainen@kaleva.fi
Kallista rahaa kauppaavan mainoksen mukaan aikuinen ihminen osaa kyllä hoitaa raha-asiansa. Kovin vaikeaa se kuitenkin näyttää olevan. Suuri joukko suomalaisia eli taas joulun ostokiimassa härskisti yli varojensa. Joutavan krääsän takia kiristellään hammasta ja vyötä pitkään. Eikä se iso taulutelevisio edes tuonut tupaan rauhaa, rakkautta ja levollista mieltä.
Suhteettoman ostohölmöyden rinnalla ajan ilmiöihin kuuluu suhteellinen köyhyys. Suhteellisesti köyhiä eli niitä, joiden tulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskituloista on Suomessa reippaasti yli puoli miljoonaa. Köyhäksi katsotaan siis vielä lähes tuhat euroa käteen saava ihminen.
Moni elelee tonnilla kuussa ilman isompia ongelmia, mutta paljon on heitä, jotka ottavat suhteellisen köyhyyden suitsutuksesta kaiken irti. Ainakin pääkaupunkiseudun sosiaalityölle ovat tulleet tutuiksi asiakkaat, jotka katsovat, että reipas kuluttaminen kuuluu jokaisen perusoikeuksiin.
Yhteiskunnan maksettavaksi vaaditaan syntymäpäiväjuhlia, pihojen kukkaistutuksia, lomamatkoja ja viihde-elektroniikkaa. Kun raha-anomus ei sitten mene läpi, alkaa usein pitkä ja monen ihmisen työpanosta turhaan syövä valituskierros.
Rahalla kaupattavan onnen myyjät ovat saaneet viestinsä hyvin perille. Kulloinkin käytettävissä olevien varojen mukaan eläminen ei riitä - pitää saada, kun kerran muillakin on.
Kestämättömän kulutuksen seuraukset näkyvät yhä selvemmin: viime vuonna uusia maksuhäiriöitä kirjattiin yksityisille ja yrityksille 602 000. Henkilöluottorekisteriin uusia tapahtumia tuli 23 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta maksuhäiriöisten henkilöiden määrä kasvoi vain prosentilla. Maksamattomat laskut kun kasautuvat runsaan 300 000 ongelmaostajan kontolle.
Suhteellisen köyhyyden rajoja laskeskeltaessa saattaa unohtua, että meiltä kyllä löytyy vielä absoluuttistakin, siis ihan oikeaa köyhyyttä. Köyhyys käy pysyvästi taloksi yleensä pitkäaikaistyöttömän, vanhuksen, sairaan tai yksinasuvan nurkkiin.
Nälkää näkee harva, mutta monessa perheessä kulutus typistyy välttämättömään. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden sijaan lautasella on makaronia, hernekeittoa ja puuroa. Vaikkei köyhän olisi vara ostaa huonoa, on pakko. Vaatteiden muodikkuus pitää unohtaa. Pääasia, että kirpputorilta ostettu virttynyt pusero lämmittää.
Tuoreen kyselyn mukaan suomalaiset eivät syytä köyhyydestä yksilöä, vaan olosuhteita. Vähäosaisuuden syyksi mainitaan yhteiskunnan rakenteet ja huono onni. Harvan mielestä köyhyys johtuu laiskuudesta.
Korkeassa kurssissa olevien kovien arvojen perusteesi on, että yksilöllä on vastuu itsestään. Kaikilla ei kuitenkaan ole samoja lähtökohtia. Varallisuuden ohella periytyvät myös muut elämisen avut, kuten kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma. Jos nämä selviämisen keinot ovat heikot, ovat ne heikot usein myös seuraavalla sukupolvella.
Kuilut hyvin erilaista elämää elävien ihmisten väillä syvenevät. Käsitys köyhyyden arjesta ei leviä. Keskustelua kaivataan nykyistä enemmän.
Kovat arvot eivät synny, ne synnytetään. Samoin on muutoksen laita. Käsitys poikkeuksellisen hyvästä sosiaaliturvastamme on myytti. Jo nyt jäämme siinä jälkeen vanhojen EU-maiden keskitasosta.