Muhos teki sen taas. Viimeisen puolentoista vuoden kokemusten jälkeen ei pitäisi enää hölmistyä mistään, mutta niin vain taas kävi. Kunnanvaltuusto päätti äänestämällä, ettei mitään laitonta ole tapahtunut, vaikka asiasta on mustaa valkoisella.
Tämän jälkeen Muhoksella saa siis valtuuston siunauksella pitää laittomia kokouksia, jättää asianosaisia kuulematta ja osallistua ilmeisen esteellisenä päätöksentekoon. Suurimman puolueen järjestöpäätöksellä asiat hoituvat näppärästi maton alle ja taas jatketaan niin kuin ei mitään.
Paitsi ettei ihan sentään. Kaikki valtuutetut eivät kulje samassa narussa, eivät edes valtapuolueen sisällä. Sivistyslautakunnan ja ennen kaikkea sen puheenjohtajan toimintaa tutkineen tilapäisen valiokunnan työn täydellinen sivuuttaminen nostatti karvat niin pahoin pystyyn vähemmistöön jääneessä siivessä, että perästä varmasti kuuluu. Kunnallishallinnon laillisuutta ei noin vain voi sivuuttaa.
Tilapäinen valiokunta on erittäin harvoin käytetty keino, jonka jo sinänsä luulisi osoittavan, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Se asetettiin, kun tarkastuslautakunta oli ääneen sanonut sen, minkä kaikki tiesivät: sivistyslautakunta ei ollut pystynyt ratkaisemaan sille kuuluvia asioita. Valiokunnan piti selvittää, missä oli vika ja ennen kaikkea, oliko lautakunnan puheenjohtaja ollut esteellinen.
Valiokunta perehtyi asiaan huolella, tutki pöytäkirjat ja pyysi lausuntoja. Yksimielisenä kantanaan se lopulta totesi, että puheenjohtaja oli toiminut esteellisenä. Äänestyksen jälkeen se päätyi esittämään myös lautakunnan esittelijän vaihtamista.
Kunnanhallitus oli lähes yksimielisesti samalla kannalla. Mutta mitä tapahtui valtuustossa: neljä kunnanhallituksen jäsentä käänsi takkinsa ja äänesti ryhmäpäätöksen mukaan valiokunnan esitystä vastaan.
Korivaaran koulukiistan käsittely on kokonaisuudessaan ollut episodi, jollaisen ei toivoisi toistuvan missään eikä koskaan. Vanhempien oikeutetusta huolenilmauksesta paisui mammuttimainen tulehduspesäke, jonka lonkeroissa kukaan ei enää pysy kärryillä. Joka käänteessä menetettiin tilaisuus hoitaa asia kunnialliseen lopputulokseen, joten siksi valtuuston torstainen päätös ei jaksa enää yllättää.
Silti valiokunnan puheenjohtajan, vankilapastori ja valtuutettu Jouko Leinosen (kesk.) rauhaa rakentavaa puheenvuoroa säestäneet ylimieliset tuhahtelut olisivat saaneet jäädä kuulumatta. Niihin ei luulisi kenelläkään olevan varaa.
Mutta eihän tämä ole ensimmäinen selvitys, josta tämän asian käsittelyssä on viis veisattu. Mihin katosi varsinaista asian ydintä koskenut asiantuntijaraportti? Se aiheutti vipinää vasta vuotaessaan julkisuuteen. Kunnanhallitus kiikutti asian pikavauhtia poliisitutkintaan. Mihinkään toimiin itse raportin sisällön johdosta ryhdikkyys ei kuitenkaan riittänyt.
Syyllisiäkin on tietysti pakko löytää. Tähän mennessä kärsimään ovat joutuneet ne, jotka ovat uskaltaneet esittää kysymyksiä, joihin heillä on täysi oikeus. Syytettyjen penkillä on myös virkamies, jonka velvollisuus on näihin kysymyksiin tarttua.
Hänen osaltaan tilanne alkaa pelottavasti muistuttaa vakavaa työpaikkakiusaamista. Viimeisin kummajainen asiassa on valtuuston edellyttämä "tarkkailu". Sitä suorittamaan velvoitettiin tuore toimialajohtaja, joka itse asiassa on sekä kyseisen virkamiehen esimies että alainen.