Metsäteollisuus ei ole huippuvedossa. Saneerausohjelmia viedään läpi, ja uusia ikäviä päätöksiä on tulossa. Sisäinen ilmapiirikin on kehno.
Kolme tuloksen julkistajaa, kaikilla sekä hyviä että huonoja uutisia. Alkuvuoden aikana suomalaisista metsäteollisuuden suurista voittoa tekivät Stora-Enso ja UPM, tappiota Metsäliitto-konserni. Tuloslukujen takaa löytyy ristiriitaisia kehityssuuntia, lupauksia paremmasta, mutta myös uhkia. Toimialan lähiaikojen näkymistäkään ei tunnu alalla olevan yksimielisyyttä.
Metsäliitto-konsernin todellinen murheenkryyni on paperin ja kartongin valmistaja M-real. Sen tappiot olivat ensimmäisellä vuosipuoliskolla 95 miljoonaa euroa, ja velkaantumisaste on ylittänyt sadan prosentin rajan. Luottoluokittaja Moody´s pudotti jo M-realin lainat roskaluokkaan.
On jokseenkin varmaa, että lähikuukausina kuullaan uusista kulujenkarsintatoimista. Niiden iskiessä yhtiön nykyisistä 15 500 työntekijästä osa joutunee lähtemään.
Voikkaan-tehtaan lopetuksen vuoksi myrskyn silmässä ollut UPM valoi johtonsa suulla uskoa tulevaan. Yhtiö panostaa Yhdysvaltoihin nousevaan tarralaminaattitehtaaseen; tosin se ei paljon lohduta Kuusankoskella. Toimitusjohtaja Jussi Pesonen oli varsin luottavainen myös paperimarkkinoiden kehitykseen ja uskoi keskihintojen nousuun.
Paperi- ja kartonkiyhtiö Stora-Enson toimitusjohtaja Jukka Härmälä ei loihtinut esiin yhtä aurinkoisia näkymiä. Vaikka tuotteiden kysyntä voimistunee, hintakilpailu raastaa. Härmälän mukaan sisäisiä tehostamistoimia on sekä "jatkettava että syvennettävä".
Toimet liittyvät ainakin yhtiön omalla tarkkailulistalla oleviin neljään tehtaaseen. Niiden kohtalo selviää lähikuukausina. Suomesta listalla on yksi kohde, pieni Summan paperitehdas Haminassa. Vaikka yhtiö sanoo, että kaikkia vaihtoehtoja selvitetään, tehtaan kotipaikkakunnalla pelätään Voikkaan tapauksen uusiutumista.
Metsäpatruunoista Härmälä nosti tulosjulkistusten yhteydessä äänekkäästi esiin alan ulkoistuskysymykset. Niistä riidellään edelleen. Kiistely vaikuttaa siinä mielessä erikoiselta, että kysymys kuului tärkeimpiin riidanaiheisiin myös viimevuotisessa, viikkoja kestäneessä alan työtaistelussa, ja silloin siitä saatiin periaateratkaisu. Sen mukaan ulkoistamispäätökset pyritään sopimaan ensi vaiheessa paikallisesti, tarpeen vaatiessa liittojen välillä tai lopulta erityisessä neuvottelukunnassa.
Härmälän hikeentyminen perustuu siihen, että hänen mielestään paikallisen tason keskustelut etenevät aivan liian hitaasti. Hänen mielestään jähmeys jarruttaa jo alan uusia investointeja.
Uhkaus investointien jäädytyksestä on vanha keino pehmentää vastapuolta, mutta kun muu maailma investointialueena jo muutenkin houkuttaa Suomea enemmän, varoitus kannattaa ottaa vakavasti.
Vaikka alalla on nyt toimintamalli siitä, miten ulkoistuksia voi viedä eteenpäin, edessä voi silti olla yhteenottoja.
Vain muutama päivä sitten Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen syytti työnantajia epärehellisyydestä ja kaksinaamaisuudesta ulkoistusten toteutuksessa. Paperitehtaiden työntekijöiden irtisanomisia ja lomautuksia liitto ei Ahosen mukaan hyväksy yhdessäkään toimintaansa jatkavassa laitoksessa.
Vaikka muistaisikin sen, että työmarkkinoilla puheen sävy valitaan kuulijakunnan mukaan, noin jyrkät sananvalinnat eivät ole tavanomaisia. Ei siksi olisi yllätys, jos toimiala nousisi taas suuriin otsikoihin muistakin syistä kuin osavuosikatsausten takia. Aivan kuin viime vuoden työtaistelusta ei olisi opittu mitään.