Tarja Turusen lähtö ei merkinnyt Nightwishille kuolemista sen enempää kuin kuoppaamistakaan. Ensimmäinen ruotsalaisen solistin Anette Olzonin kanssa tehty albumi Dark Passion Play vie Tuomas Holopaisen ja kumppanit oopperametallista askeleen sinfoniametallin suuntaan.
Myös Nightwish-pomo Holopaisen mielestä ooppera on saanut antaa tilaa sinfonioiden maailmasta haetuille vaikutteille.
"Mutta tämä muutos alkoi jo Tarjan (Turunen) aikana. Jo vuosia sitten. Enkä minä tiedä, onko muutos nyt sitten ollut niin kauhean dramaattinen", Holopainen kyselee.
Dark Passion Playn äänityksiä tehtiin niinkin erilaisissa paikoissa kuin Beatles-musiikin kehdossa Lontoon Abbey Roadilla ja Vesijärven rannalla Hollolassa sijaitsevassa studiossa suurin piirtein keskellä peltoa. Merkillisen hyvin näinkin erilaiset maailmat mahtuivat samalle levylle.
"Nykytekniikka mahdollistaa kaikenlaista. Periaatteessa levyn voisi tehdä vakka kotisohvalla. Hollolassa äänitimme muun muassa laulut. Ja juuri siksi, että studio todellakin sijaitsee keskellä peltoa. Silloin meidän piti vielä salata laulajan henkilöllisyys", Nightwishin keulahahmo perustelee.
"Zimmerit kuunneltu tarkkaan"
Elokuvamusiikki on aina ollut Tuomas Holopaisen sydäntä lähellä. Tälläkin kertaa esimerkiksi levyn avaava moniosainen spektaakkeli The Poet And The Pendulum tuo mieleen vaikkapa saksalaisen Hans Zimmerin Pirates Of The Caribbean -soundtrackit.
"Onhan tässä Zimmerit kuunneltu tarkkaan. Kyseinen musiikkigenre on minulle se kaikkein läheisin. Minulla on biisintekoideologiana, että kappaleen pystyisi kuulemisen lisäksi myös näkemään. Nightwish tekee pienimuotoisia elokuvia ilman kuvaa", Holopainen määrittelee.
Elokuvamaailmassa lentää myös kappale Bye Bye Beautiful. Mutta ei suinkaan Karibian lappusilmäisten merirosvojen kimpussa, vaan kuin James Bondin ja Paul McCartneyn iloisessa jälleennäkemisessä.
"Kun kappale oli jo äänitetty, huomasimme sen todellakin kuulostavan jonkin verran McCartneyn Bond-tunnari Live And Let Dielta. Mutta ei se mitään. Näitähän sattuu", Holopainen kuittaa.
"Kyllä se Tarjasta kertoo"
Kappaleessa Bye Bye Beautiful lauletaan poikkeuksellisen vapaasti suomennettuna näin: "Kuulitko koskaan mitä sanoin sinulle, luitko ikinä mitä kirjoitin sinulle, kuuntelitko milloinkaan mitä me soitimme, pääsimmekö näin pitkälle vain tunteaksemme vihasi?" Tekstin voisi kuvitella olevan omistetun kaksi vuotta sitten myrskyisissä merkeissä bändistä lähteneelle Tarja Turuselle.
"Kyllähän se Tarjasta kertoo, ei se ole mikään salaisuus. Mutta kaikella hyvällä, sellaisessa katkeransuloisessa hengessä. Eikä kyseessä ole mikään viesti eikä siinä osoitella ketään. Ja jos osoitellaankin, niin lähinnä me osoittelemme siinä itseämme", Holopainen tilittää.
"Kappale kuulostaa loppujen lopuksi agressiivisemmalta kuin oli tarkoitus, mutta toivottavasti kukaan ei loukkaannu. Ja luuliko muka joku tosissaan, että tätä teemaa ja parin vuoden takaisia tapahtumia ei käsiteltäisi tällä levyllä", Holopainen kysyy.
"Olen samanlainen Spede kuin Aku Ankka"
Tarja Turusen lähtö kaksi vuotta sitten merkitsi monen mielestä samalla koko Nightwishin uran päättymistä. Tuomas Holopainen vakuuttaa, että tällainen vaihtoehto ei edes käynyt mielessä.
"Siinä tuli vähän sellainenkin olo, että tähän tämä nyt ei ainakaan voi loppua. Emme harkinneet edes nimen muuttamista."
"Ja sitten siinä tuli kuvioon mukaan vähän sellainen ylpeydenpiikkikin, että ei missään tapauksessa anneta periksi", Holopainen kertoo.
Periksi ei tunnetusti kovin helposti anna Aku Ankkakaan. Eppu Normaalin uuden albumin kannessa komeilee Kaj Stenvallin maalaama Disneyn innoittama ankkahahmo. Tästä tulee mieleen, että milloinkohan kovana Aku Ankka -fanina tunnetun Tuomas Holopaisen bändin levyn kannessa komeilee vastaiskuna itse Ankkalinnan legendaarinen ärripurri.
"Hah hah. Minähän olen kuin Aku Ankka, samanlainen Spede. Mutta emme me ole sen arvoisia, että voisimme panna Aku Ankan levyn kanteen."