Aseellinen separatistinen liike uhkaa avoimesti Nigerjoen suiston öljyntuotantoaluetta Kaakkois-Nigeriassa.
Liikkeen johtaja, Mujahid Dokubo Asari, ilmoitti alkuviikosta aikovansa tavata presidentti Olusegun Obasanjon viime hetken neuvotteluissa, ennenkuin käynnistää "totaalisen sodan Nigerian nukkevaltiota vastaan". Dokubo Asari sanoo johtavansa Nigerin suistoalueen kansan vapaaehtoisjoukkoja, liikettä, jonka kannattajakunta koostuu suistoalueella enemmistönä olevasta ijaw-kansasta (idzot).
Ryhmä ilmestyi virallisesti julkisuuteen 28. tammikuuta, kun Dokubo Asari julkisti tiedonannon, jossa ulkomaiden lähetystöjä vaadittiin evakuoimaan kansalaisensa Nigerjoen suistoalueelta. Hän ei suoraan uhannut tuhota öljylaitoksia, mutta tarkensi, ettei hänen liikkeensä ottaisi vastuuta "siitä pahasta, mitä ulkomaalaisille saattaisi tapahtua" tiedonannon julkaisemisen jälkeen.
Sen jälkeen englantilais-hollantilainen Shell-öljy-yhtiö on ilmoittanut menettäneensä 28 000 tynnyriä öljyä päivässä vaikeapääsyisellä suoalueella vallitsevan turvattomuuden vuoksi, ja että se evakuoi viikko sitten 200 työntekijäänsä, "joiden läsnäolo ei ole välttämätöntä".
Suojelurahoja
millisijoukoille
2,5 miljoonan öljytynnyrin päivätuotannollaan Nigeria on maailman kuudenneksi suurin öljynviejä ja Afrikan suurin öljyntuottaja.
Levottomuudet tällä alueella eivät ole mitään uutta, mutta tähän saakka ne ovat rajoittuneet satunnaisiin panttivankitapauksiin, jotka ovat toisinaan olleet tuhoisia (huhtikuussa surmattiin kaksi amerikkalaista ja viisi nigerialaista), sekä varkauksiin ja öljy-yhtiöiden kiristämiseen.
Turvatakseen öljyputkensa ja tuotantolaitoksensa suuret öljy-yhtiöt ovat maksaneet suojelurahoja miliisijoukkojen johtajille. Se ei kuitenkaan ole estänyt öljynpumppausverkostojen sabotointia, jonka avulla on varastettu raakaöljyä, joka on salakuljetettu ulkomaille, tai jopa jalostettu ja ujutettu sen jälkeen paikallisille markkinoille.
Kapinallisillakin
"pieni jalostamo"
Dokubo Asari kuuluu näihin rosvojoukkojen johtajiin, jotka ovat rikastuneet öljyn salakaupalla. Hän on myöntänyt omistavansa "pienen jalostamon". Voitot käytetään sota-aseiden ostamiseen ja virkamiesten lahjomiseen suojelun muodossa.
Öljyn salakaupan laajuudeksi Nigeriassa arvioidaan 100 000 tynnyriä päivässä. Joissakin arvioissa salakaupan volyymiksi on väitetty jopa yli 300 000 tynnyriä päivässä.
Tämän vuoden alusta lähtien kaksi miliisiryhmää on kamppaillut keskenään tämän tuottoisan kaupan valvonnasta Riversin osavaltiossa.
Toista ryhmistä johtaa Asari, toista Ateke Tom, jonka sanotaan nauttivan osavaltion kuvernöörin Peter Odilin tuesta. Viime vaaleissa Asari kertoi auttaneensa Odilia. Useiden alueella toimivien hyväntekeväisyysjärjestöjen mukaan kuvernööri oli aseistanut joukkoja varmistaakseen voittonsa. Sen jälkeen hänen kerrotaan kuitenkin menettäneen joukkojen hallinnan, koska hän ei ole pitänyt antamiaan lupauksia.
Asari on tavannut presidentti Obasanjon useaan otteeseen, sillä hän toimii "Ijawien nuorisoneuvoston" puheenjohtaja.
Miliisiryhmät
toistensa kimpussa
Jännitys kasvoi entisestään, kun kilpailevat miliisiryhmät alkoivat ottaa yhteen Riversin osavaltion pääkaupungissa Port Harcourtissa, jonne suurin osa Nigeriassa toimivista öljy-yhtiöistä on sijoittunut.
Amnesty International arvioi vastikään, että väkivaltaisuuksissa on kuollut ainakin 500 ihmistä, pääasiassa siviilejä. Riversin viranomaiset ovat kiistäneet nämä luvut, mutta tunnustavat epäsuorasti käynnistäneensä laajan sotilaallisen operaation Asaria vastaan. Nigerian armeijan joukkoja on sijoitettu Port Harcourtiin ja viime viikolla ne tekivät useita iskuja vangitakseen Asarin. Toistaiseksi onnistumatta.
Dojubo Asari ei kuitenkaan piilottele. Hän tapaa säännöllisesti ulkomaisia toimittajia, ja kuten hän itse sanoo, "kuljeskelee Port Harcourtissa ilman minkäänlaisia ongelmia".
Hänen öljyalalla toimivia ulkomaalaisia vastaan esittämänsä uhkaukset huolestuttavat erityisesti siksi, että kansainvälinen lehdistö on kirjoittanut niistä, ja niinpä ne vaikuttavat raakaöljyn hintaan, joka on jo muutenkin noussut Irakin tilanteen, Jukos-skandaalin sekä pyörremyrskyjen Yhdysvaltain rannikolla aiheuttamien vahinkojen vuoksi.
Muistoja Biafran
kriisistä
Nigeriassa pohditaan nelikymppisen sotapäällikön motiiveja ja hänen mahdollisuuksiaan aiheuttaa harmia. Kaksi kuukautta sitten Dojubo Asari sanoi, että hänellä on tukenaan 2 000 aseistettua sotilasta. Nyt hän sanoo, että heitä on sata kertaa enemmän... Hänen suurin voimansa näyttää olevan sanallista, sillä hänen lausuntonsa ruokkivat yleistä turvattomuuden ilmapiiriä.
"Minä en käy etnistä sotaa enkä uskonsotaa. Käyn sotaa Ijawien puolesta", vakuuttaa vuonna 1988 islaminuskoon kääntynyt ja Osama bin Ladenia ihaileva Dokubo Asari. Hän vaatii "itsehallintoa, öljyvarojen valvontaa ja suvereenin kansalliskonferenssin järjestämistä, joka ratkaisisi lopullisesti Nigerian ongelmat".
Nämä erottautumispyrkimykset herättävät traumaattiset muistot Biafran itsenäisyysliikkeestä 1960-luvun lopulla. Niiden vaikutus on erityisen suuri siksi, että suistoalueen väestö ei ole juuri päässyt nauttimaan heidän mailtaan poratun öljyn tuotoista. Tällä hetkellä öljystä hyötyvät erityisesti liittovaltion vallanpitäjät, jotka saavat tuntuvia voittoja öljyn hinnan noustua rajusti kansainvälisillä markkinoilla.