Kiinan uudelta johdolta ei kannata odottaa uutta politiikkaa Korean niemimaan suhteen. Pohjois-Korean ohjuskokeen arvosteleminen ei merkitse mitään. Kiina tarvitsee Pohjois-Koreaa.
Kohta on kulunut 60 vuotta Koreoiden välisen sodan päättymisestä, mutta mikään ei viittaa niemimaan poliittisen perusasetelman muuttumiseen. Pohjois-Korea jatkaa elämäänsä kuin muu maailma olisi edelleen kylmän sodan pihdeissä ja lisää säännöllisin väliajoin sotilaallista jännitettä naapurimaissaan.
Kuluneella viikolla Pohjois-Korea jopa uhmasi uskollista liittolaistaan Kiinaa ja laukaisi pitkän kantaman ohjuksen, joka kykenee kuljettamaan satelliitin kiertoratakorkeuteen. YK:n turvaneuvosto tuomitsi testin, koska se rikkoi vuonna 2006 ja 2009 annettuja, ohjuskokeet kieltäviä päätöslauselmia.
Yhdysvallat, Japani ja Etelä-Korea vaativat saman tien sanktioiden koventamista. Kiina vastusti. Sen mukaan YK:n toimien ei pidä lisätä jännitystä niemimaalla.
On valitettavaa, että Kiina katsoo Korean niemimaata yhä kylmän sodan silmälasien läpi. Kiinalle Pohjois-Korea edustaa edelleen puskurivyöhykettä Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan. Kiinan Koreoiden-politiikan tärkein maksiimi on, että Pohjois-Korean kommunistihallinnon romahtaminen johtaisi nopeaan yhdistymiseen Etelä-Korean kanssa.
Kun Pohjois-Korea on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti valovuosien päässä eteläisestä naapuristaan, Soulista tulisi yhdistyneen Korean pääkaupunki ja sitä myötä myös Pohjois-Korea liukuisi Yhdysvaltojen vaikutusvallan alle.
Niinpä Pohjois-Korea saa jatkaa uhitteluaan. Se tietää Kiinan kärsivällisyyden kestävän, koska muussa tapauksessa hintana olisi pitkäaikaisen ideologisen vihollisen Yhdysvaltojen vaikutusvallan liiallinen kasvu Kiinan kotiovella. Tämän ulkopoliittisen opin varjossa Pohjois-Korean säälimätön ja epäinhimillinen diktatuurihallinto voi jatkaa systemaattista kansalaistensa perusoikeuksien polkemista ja uhkailla naapureitaan.
Vaikea on myös hyväksyä sitä, että nälänhätää kärsivä maa tuhlaa resurssejaan ohjuskokeisiin. Etelä-Korean viranomaisten tekemien arvioiden mukaan kuluneiden viidentoista vuoden aikana Pyongyang on kuluttanut noin kolme miljardia dollaria ohjusohjelmaansa. Rahalla olisi ruokittu kansaa pitkään. Pohjois-Korean bruttokansantuotteeksi asukasta kohti on arvioitu 1800 dollaria, mikä on maailman huonoimpien joukossa.
Korean niemimaan tilanne muistuttaa kansainvälistä yhteisöä joka päivä pahasta epäonnistumisesta. Kahden Korean väliin on kasvanut yksi maailman jyrkimmistä elintasokuiluista. Siinä missä Etelä-Korea on vakaasti ottanut askelia demokratian tiellä, vaurastunut ja kehittynyt teknologisesti, Pohjois-Korea on taantunut kurjuuteen, köyhyyteen ja sortoon.
Kaiken lisäksi Korean niemimaan sallitaan edelleen olevan pelinappulana suurvaltojen päättymättömässä pelissä, viis inhimillisistä kärsimyksistä. Kun Pohjois-Korean hallinto joskus väistämättä romahtaa, paljastuu natsi-Saksan keskitysleireihin verrattavaa kärsimystä. Kaikki vain sen takia, että suurvallat pelasivat globaalia turvallisuuspeliään.