Oulu Piirin kenttä, Oulu. Eräs aurinkoinen tiistai-iltapäivä kesäkuussa vuonna 1984.
OLS:n D-nuorten jalkapallojoukkue aloittamassa jalkapalloharjoituksiaan. Valmentaja Mauri Alatalo sipaisee kevyesti leukaansa, jakaa pallot ja laskee pojat. Itämiehen Iiro on, Palsolan Sakke on, Nurmelan Mika on, Nylundin Villekin on
Kaikki olisi valmista harjoitusten aloittamiseen, mutta yksi puuttuu joukosta.
Kuka?
Anttihan se on. Taas kerran.
Valmentaja on alkukesän aikana ehtinyt jo tottua siihen, että Kaukovainon takaa Kiilakiventieltä paikalle pyöräilevällä Antilla, 12, matka voi kestää ja mielessä saattavat vilistää jotkut muutkin asiat kuin jalkapalloharjoitukset. Kokemuksesta valmentaja tietää kuitenkin, että sen verran tunnollinen talvella joukkueeseen liittynyt Antti on, että hän kohta tulee, vaikkakin vähän myöhässä.
St. Mary`s stadion, Southampton. Lauantai 21. syyskuuta, runsaat 18 vuotta myöhemmin.
Antti Niemi, 30, on oppinut olemaan hyvissä ajoin paikalla. Vuosien varrella maalivahti on joutunut koviinkin tilanteisiin, mutta siitä huolimatta tällä kertaa ilmassa on aivan erityistä ja kihelmöivää jännitystä.
Kello on 13.25. Niemen Englannin valioliigadebyyttiin on aikaa hieman yli puolitoista tuntia.
Tämä on se hetki, jolloin maalivahtiuran voi kenties aloittaa tavallaan uudestaan, Niemi miettii ja yrittää kasata poukkoilevia ajatuksiaan. Southampton FC:n manageri Gordon Strachan nousee autostaan ja astelee päättäväisen näköisenä kohti toimistoaan, ohimennessään heilauttaa ojennettua peukaloaan ja huikkaa kahdella miljoonalla punnalla kuukautta aikaisemmin seuraan hankitulle maalivahdilleen jotain.
Pehmeästi
heinäkasaan
Mauri Alatalo sanoo aavistaneensa jo kauan sitten, että Antti Niemi pääsee maalivahtina pitkälle.
"Alkuaikoina oli kyllä hyvä soittamalla etukäteen varmistaa, että Antti varmasti muisti tulla treeneihin. Mutta muutaman viikon kuluttua hän oli jo koko joukon tunnollisimpia harjoittelijoita."
Toimissaan Niemi oli erittäin päättäväinen ja samalla myös rauhallinen.
"Nuo ominaisuudethan suorastaan huokuivat hänestä jo silloin", Alatalo muistaa.
"Ja pallot se vaan napsi kiinni, niin se vain oli."
Jo nuorena poikana Niemi osoitti vahvuutensa reagoimalla pelin lähitilanteet lähes ilmiömäisesti.
"Sekin oli hänen vahvuutensa alusta pitäen. Työtä sen sijaan teetti enemmän se, ettei Antti osannut retkauttaa kuin ainoastaan vasemmalle puolelleen, mistä syystä hän peleissä jätti sinne aina huomattavan paljon enemmän tilaa."
Koska hyvän maalivahdin pitää pystyä heittäytymään sujuvasti kumpaankin suuntaan, aloitti Alatalo määrätietoisen työn asian saattamiseksi oikealle tolalleen.
"Piirin kenttäaluehan oli laaja ja siellä oli paljon leikattua ruohoa. Kokosimme sen pieniksi heinäkasoiksi heikommalle puolelle ja aloitimme tehoharjoittelun. Päivästä toiseen toistimme saman, ja pianhan Antti oppi retkauttelemaan pehmeän alastulon ansiosta myös oikealle kantilleen."
"Näyttäähän tuo taito hyvin pojalla säilyneen", Alatalo naurahtaa.
Ehkä äänessä on havaittavissa hitunen ylpeyttäkin.
Kiilakiventieltä
Southamptoniin
Aluksi Antti Niemi kuljetti keltaisen joponsa tarakalla jalkapalloa. Myöhemmin jalkapallo on kuljettanut Antti Niemeä.
17-vuotiaana lukiolaisena hän pakkasi kassinsa kotonaan Kiilakiventiellä ja lähti yhdessä Mika Nurmelan ja monivuotisen valmentajansa Juha Malisen kanssa Oulusta Raumalle. Sieltä tie on vienyt Helsinkiin, Kööpenhaminaan, Skotlantiin ja viimeksi viime elokuussa Englannin etelärannikon telakkakaupunkiin Southamptoniin.
Tällä hetkellä Niemi on valioliigan suomalaispelaajien "kuumin nimi" yhdessä Liverpoolin Sami Hyypiän kanssa. Southampton maksoi entiselle seuralle Heartsille Niemestä 2 000 000 puntaa eli lähes viisinkertaisena sen summan, jonka Hearts pulitti vajaat kolme vuotta aikaisemmin hänestä Glasgow Rangersille.
Uudessa seurassa Niemi ei jäänyt menoa ihmettelemään. Muutamassa viikossa hän valtasi Southamptonin ykkösmaalivahdin paikan itselleen. Niemestä on kovaa vauhtia tulossa seuran fanien suurin idoli, aivan samoin kuin Heartsin kotikaupungissa Edinburghissa.
Niemen ja Southamptonin välinen sopimus on viisivuotinen. On täysin mahdollista - monet sanovat todennäköistä - että jossakin vaiheessa ennen sopimuksen päättymistä Niemelle tarjoutuu tilaisuus ottaa urallaan seuraava askel. Southampton ei kuulu valioliigaan suurimpiin seuroihin kuten esimerkiksi Manchester United tai Arsenal, joiden managerien kuiskitaan jo vilkuilevan myös entisen oululaisen perään etsiessään Fabien Barthezille, 31, ja David Seamanille, 39, seuraajaa.
"Täällä meidän on ihan hyvä olla ja elää. Southampton on hieno seura, otteluja seuraa paikan päällä 30 000 ihmistä", Niemi kuittaa viittaukset United- ja Arsenal-vihjailuihin.
Kesäkuussa
Ouluun
Viime marraskuun lopussa perhe kasvoi nelihenkiseksi, kun 3-vuotias Emma sai pikkuveljen. Niemellä ei siis arvatenkaan ole vapaa-ajallaankaan ongelmia.
"Aika kuluu kuin siivillä. Päivä hurahtaa lasten ja jalkapallon kanssa. Missään vaiheessa ei ole tullut neonvaloja ikävä."
Southamptonin kodissa vaimo-Heli hoitaa Emmaa, Matiasta ja kotia yleensäkin. Oman osansa saa tietenkin myös Antti.
"Kyllä siinä hänellä on puuhaa: kaksi lasta ja lisäksi yksi jalkapalloilija passattavana. Kuten miehet kai yleensäkin, minäkin tykkään tulla töistä kotiin valmiiseen pöytään", Niemi myöntää. "Tämä järjestely on ihan hyvä."
Perheen Suomen koti on tätä nykyä Espoossa ja tulevaisuudessakin pääkaupunkiseudulla. Mutta entistä kotikaupunkiakaan Niemi ei unohda.
"Sekä Heli että minä kasvoimme Oulussa, joten meillä on sinne vahvat siteemme. Siellä on paljon hyviä ystäviä ja kavereita, joita haluamme käydä moikkaamassa. Ouluun on aina mukava palata. Seuraavan kerran ensi kesäkuussa EM-karsintaotteluiden jälkeen", Niemi sanoo.