Britannian liberaalisen puolueen johtaja Nick Clegg nousee vain viisivuotisen kansanedustajauran jälkeen varapääministeriksi.
Viimeviikkoisten vaalien jälkeen liberaaleille aukesi kuninkaantekijän paikka, kun kumpikaan pääpuolueista ei saanut parlamenttiin ehdotonta enemmistöä.
Parlamenttivaalit olivat Cleggin joukoille pettymys. Vaikka puolueen äänimäärä nousi korkeammaksi kuin koskaan aikaisemmin, puolueen paikkaluku väheni, eikä se hyötynyt puoluejohtajan onnistuneista tv-esiintymisistä.
Vaaliyön jälkeen Cleggin pettymys kaikkosi, kun yhtäkkiä brittipolitiikan kaikki valtit olivat hänen käsissään. Vaa´ankieleksi jääneiden liberaalien piti päättää, ryhtyäkö yhteistyöhön vaalit voittaneiden konservatiivien vai neniinsä saaneen työväenpuolueen kanssa.
Liberaalit olisivat voineet myös kieltäytyä kunniasta, jolloin konservatiivien vähemmistöhallitus olisi jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi. Viikon ajan näytti siltä, että Britanniaa johti Clegg, joka vieraili vuorotellen työväenpuolueen Gordon Brownin ja konservatiivien David Cameronin luona kartoittamassa vaihtoehtojaan.
Cameron oli alusta asti todennäköisempi kumppani. Aikaisempaa demokraattisempaa vaalitapaa ja politiikan uudistamista ajavat liberaalit olisivat toimineet omien periaatteidensa vastaisesti, jos he olisivat tukeneet vaalien häviäjää.
"Mielestämme vaalien suurimman voittajan, konservatiivien tulee ensimmäiseksi yrittää muodostaa hallitusta", Clegg sanoi pian vaalien jälkeen.
Sukujuuriltaan venäläistä aatelistoa, pohjoisenglantilaista pappissukua ja hollantilaisia kauppiaita edustavalla Cleggillä on espanjalainen vaimo, mutta konservatiivihallitukseen lähtiessään hän joutuu jättämään eurosympatiansa taka-alalle.
Peräti 90 vuotta opposition pikkupuolueena olleille liberaaleille neljä hallituspaikkaa olivat kuitenkin hyvä hinta kompromisseista.
Konservatiivit joutuivat antamaan periksi monissa asioissa. Britannian verotusta muokataan liberaalien toivomaan suuntaan eli pienituloisten verotusta kevennetään. Konservatiivit olisivat halunneet leikata perintöveroja.
Liberaalien kädenjälki tulee voimakkaasti mukaan pankkivalvontaan, mutta puolueen toivomiin vaalitavan muutoksiin konservatiivit eivät taipuneet.
Ulko- ja puolustuspolitiikassa niiden erot ovat jyrkät. Liberaalit ovat euromyönteisiä, konservatiivit lähes EU-vihamielisiä. Konservatiivit haluavat uusia Britannian ydinaseita, liberaalit säästäisivät ensin niistä.
Britannian liberaalidemokraatit ovat vähintään yhtä vasemmalla kuin työväenpuolue. Suomalaisittain he edustavat ajattelultaan poliittista keskustaa.
Britannian vaalitapa suosii suuria puolueita, joten kolmanneksi suurimmaksi jäätyään liberaalit eivät ole koskaan päässeet vallan tuntumaan.
Puolueen suurin poliittinen tavoite onkin siirtyminen suhteelliseen vaalitapaan, jolloin se voisi nykyisillä kannatusluvuillaan odottaa ainakin viidennestä parlamenttipaikoista.