Kirjainyhdistelmällä NHL on merkillinen vaikutus. Se saa jääkiekkoihmiset luulemaan ja olettamaan. Pahimmissa tapauksissa se suorastaan sokaisee.
Kyllä. NHL on maailman parhaiden kiekkoilijoiden sarja. Tiedättehän: Crosby, Malkin, Ovetshkin, Datsjuk, Kopitar, Selänne... He näkyvät otsikoissa ja koosteissa, konsolipeleissä ja julisteissa, ehkä pienten pelimiesten unissakin.
Televisiossa herkutellaan toinen toistaan näyttävämmillä maaleilla, syötöillä, harhautuksilla ja torjunnoilla. Parhaiden yksilöiden pelaaminen on ohikiitävinä hetkinä kuin taidetta.
Ja siitä heille maksetaan.
Tiedämme, että NHL-tähdet saavat työstään yli ymmärryksen paisuvia summia. New York Rangersin keskushyökkääjä Brad Richards kuittasi edellisestä kaudesta 12 miljoonaa dollaria eli noin 9,1 miljoonaa euroa, enemmän kuin yksikään hänen kollegoistaan. Richards on NHL-tähti, sateentekijä parhaasta päästä. Näin meille ainakin väitetään.
Liigan tähtikultti ja usein yliampuva markkinointirummutus hämärtävät todellisuutta.
Richardsin ja kumppaneiden taustalla suurin osa NHL-ammattilaisista on peruspelaajia, tunnollisia ja työteliäitä.
Heiltä on turha odottaa ilmaveivejä.
Edellisen työsulun aikaan syksyllä 2004 HIFK hankki ryhmäänsä John Maddenin, kaksinkertaisen Stanley Cup -voittajan. Hän saapui Helsinkiin ylisanojen saattelemana ja poistui pikavauhtia NHL-tähden irvikuvana. Madden edusti kaikkea, mitä NHL:n ei pitänyt olla: ylimielisyyttä, ylipainoa ja epäammattimaisuutta.
2000-luvun SM-liiga on ammattilaissarja, johon ei voi tulla pelleilemään. Ei edes suurten setelien NHL:stä.
Kärppien onni on, että Jussi Jokinen tietää tarkasti, mikä häntä odottaa keskiviikkoiltana Raksilassa.
Hän kasvoi pojasta mieheksi juuri SM-liigassa. Maalien, mustelmien ja ennen kaikkea raa’an työnteon myötä.
Kalajoen kasvattia ei voi syyttää rintamakarkuruudesta. Keväällä 2010 Jokinen astui rohkeasti eturiviin, kun A-maajoukkue kaipasi Saksan MM-kisoihin NHL-tason suunnannäyttäjää. Maaleja tuli lopulta vain kaksi, haukkuja ja lokaa paljon enemmän.
Nyt Jokinen asettaa taas itsensä alttiiksi arvostelulle. Kärpissä hänellä on kahdeksan peliä aikaa todistaa osaamisensa – sikäli kun Jokisella on SM-liigakaukaloissa enää mitään todistettavaa.
Jokisen oma kausi on vasta alussa. Jos mittarina käytetään pelituntumaa tai fyysistä valmiutta, lähtee Jokinen projektiinsa takamatkalta. SM-liigapelaajat ovat jo täydessä iskussa, valmiina näpäyttämään jokaista ylimielistä ja puolikuntoista NHL-apua.
Kärppien kannalta NHL:n työsulku osui oikeaan saumaan. Juuri Jokisen läsnäolo voi olla tekijä, joka vapauttaa joukkueen henkisen ilmapiirin ja kääntää mollivoittoisesti alkaneen kauden Hannu Aravirran hartaasti toivomaan nousukiitoon.
Harjoituspeleissä ja kahdessa ensimmäisessä SM-liigaottelussa Kärpät on näyttänyt, miten vaikeaa maalin tekeminen voi pahimmillaan olla.
Jokisen tärkein tehtävä on näyttää, miten yksinkertaista viimeistely voi parhaimmillaan ja kauneimmillaan olla. Uran 124 NHL-maalia eivät ole sattumaa tai säkää.
Kolumni