Kaksitoista vuotta sitten jääkiekkoliiga NHL aloitti voimakkaan laajentumisen Yhdysvaltoihin. Kunnianhimoisen suunnitelman nimi oli "Sunbelt Strategy", aurinkovyöhykkeen strategia, sillä suuri osa uusista joukkueista sijoitettiin Yhdysvaltain aurinkoisiin eteläosiin, missä jääkiekkoa ei aiemmin ollut juuri seurattu.
Strategiaa painoi eteenpäin helmikuussa 1993 liigan johdossa aloittanut komissaari Gary Bettman, jonka johdolla NHL on laajentunut 21-joukkueisesta 30-joukkueiseksi.
Bettmanin kuningasajatus oli tehdä lähinnä paikallista kiinnostusta herättäneestä jääkiekkoliigasta koko Pohjois-Amerikan kattava suurtuote, joka vetäisi vertoja koripalloilulle, amerikkalaiselle jalkapalloilulle ja baseballille.
Mutta yksitoista vuotta myöhemmin Bettmanin strategian lasku on lankeamassa maksettavaksi. NHL:n ja pelaajayhdistyksen työehtosopimus umpeutuu syyskuun puolivälissä ja pitkä työsulku näyttää väistämättömältä.
NHL:n vaikeuksien syy on selvä: tulot eivät ole pysyneet vuodesta 1993 kolminkertaistuneiden palkkojen perässä, ja liigan joukkueet tekivät viime kaudella yhteensä 300 miljoonaa dollaria tappiota. Mutta miten tähän on tultu?
Suuri virhearvio
Bettmanin suuri virhearvio oli se, ettei hän tajunnut, miten rajallinen määrä kovatasoisia jääkiekkoilijoita maailmassa on. Uusien pelipaitojen sisälle ei yksinkertaisesti riittänyt tasokkaita miehiä, vaikka kykyjenetsijät kiersivät maapallon ympäri pelimanneja etsiessään. Siitä kertoo myös suomalaispelaajien vyöry NHL:ään. Liigan tuote, jääkiekko, alkoi luisua vähämaaliseksi nyhjäämiseksi, jossa heikompi joukkue yrittää vain rikkoa paremman peliä.
Pelaajapula johti hurjaan kilpailuun parhaista miehistä. Palkat alkoivat kivuta hurjaa vauhtia, sillä kauden 1994-1995 typistäneen työsulun päätteeksi solmittuun työehtosopimukseen oli jäänyt kohtalokas aukko.
Sopimukseen ei tehty minkäänlaista palkkojen kasvua rajoittavaa mekanismia, palkkakattoa, joka on koripalloilussa, amerikkalaisessa jalkapalloilussa ja baseballissa pitänyt kustannukset kurissa.
Yhdysvaltain-laajennuksen tarkoitus oli tuoda NHL:lle suuri tv-sopimus. Bettman juhli näyttävästi Fox TV:n kanssa vuonna 1993 solmittua sopimusta, joka oli NHL:n siihen asti suurin tv-sopimus Yhdysvalloissa. Ilo oli kuitenkin ennenaikaista, sillä NHL ei koskaan ole noussut lähellekään Yhdysvaltain perinteisten valtalajien katsojalukuja eikä tv-sopimusrahoja.
Ei kasvunvaraa
Palkkakaton luominen on uuden työehtosopimuksen vaikein neuvottelukysymys. Omistajat ja liiga vaativat sitä, pelaajat vastustavat viimeiseen asti. Työehtosopimusneuvotteluista tekee vaikeat myös se, että taloutensa pelastaakseen NHL:n olisi saatava neuvotelluksi suuremmat palkanalennukset kuin missään urheiluliigassa on koskaan kyetty sopimaan.
NHL:n tulevaisuutta kurjistaa myös se, ettei mahdollisuuksia tulojen kasvattamiseen ole näkyvissä. Täksi kaudeksi noin puolet joukkueista pudotti tai piti pääsylippujensa hinnan ennallaan, ja viime kauden runkosarjapaikoista myytiin 91 prosenttia. Pääsylipputulojen kasvua ei siis ole odotettavissa.
Pohjois-Amerikassa isot rahat tulevat tv-sopimuksista, ja niistä NHL:lle on jäänyt murusia. Jääkiekko soveltuu monia muita palloilulajeja huonommin ruutuun ja NHL-pelien katsojamäärät ovat olleet viime vuosina laskussa. Monien mielestä NHL:ää ei edes pitäisi laskea Pohjois-Amerikan suurten urheiluliigojen joukkoon.
Nascar-autosarja, golf ja tennis saavat usein NHL:ää paremmat katsojaluvut, ja jos yliopistojenkkifutis ja -koripalloilu laskettaisiin omiksi lajeikseen, nousisivat nekin helposti jääkiekon ohi.
Tämä kausi on NHL:n ja ABC:n sekä ESPN:n viisivuotisen tv-sopimuksen viimeinen. Nykyinen sopimus toi NHL:lle 600 miljoonaa, mikä on murto-osa isompien lajien kuittaamista summista.
Uuden tv-sopimuksen neuvotteleminen on vaikeaa työsulun häämöttäessä horisontissa. Hurjimpien veikkauksien mukaan uusi sopimus voi olla jopa puolet pienempi kuin edellinen.